Kuluvan kesän monipuolista antia olivat Kansanparannuspäivät, viidettä vuotta Kuusamossa pidetty tapahtuma, jonka yhtenä osana oli kansainvälinen FinRelax –hyvinvointiseminaari Kuusamo-talolla. Teemana oli parantava luonto.
Monien luennoitsijoiden joukossa vaikuttavin oli luontodokumentaristi Petteri Saario, jonka esityksen otsikko oli veikeästi ”Luonnossa soin kauniimmin”.
Saarion mukaan ihminen on luonnosta vieraannutettu ja irtireväisty eläin, joka on pakotettu liikkumattomaksi sisätiloihin. Ihminen voi pahoin sekä fyysisesti että henkisesti. Olotila on siten kirjaimellisesti luonnoton.
Jääkauden jälkeen 11000 vuoden ajan ihminen on elänyt kaikilla aisteilla. Sata vuotta sitten yli 80 % suomalaisista asui maalla, haistellen, maistellen ja hypistellen.
Nykyihminen on sen sijaan eristetty luonnosta. Yhdeksi syylliseksi luennoitsija nimesi Gore-texin, joka estää tehokkaasti kosketuksen ympäröivän luonnon kanssa. Hän antoikin ohjeeksi, että ihminen luonnossa liikkuessaan antaisi itsensä kastua, palella ja hikoilla, antaisi luonnon tulla sananmukaisesti iholle.
Nykyihmisen reviiri on supistunut ja sen aistit ovat turtumassa. Silmät tapittavat tuntikausia erikokoisia kuvaruutuja. Korvakuulokkeet pauhaavat ja tuhoavat peruuttamattomasti herkkiä kuuloelimiä.
Hajuaisti olisi vielä viimeisimpänä tallella ja se saattaakin tuottaa miellyttävän yllätyksen. Metsässä liikkuessa voi näet tulla sieraimiin tuttu haju jopa vuosikymmenten takaa.
Luennoitsija kertoi panevansa valmiit luontopolut pannaan ja kehottaa siirtymään poluilta sivuun koskemattomaan hiljaiseen luontoon. Hän itse lomailee lomakauden ulkopuolella, on ahkion kanssa liikkeellä silloin kun muut eivät ole. Hiljaisuus on aineeton luonnonvara ja se olisikin hänen mukaansa valtava myyntivaltti.
Keskieurooppalaista piinaa keinovalosaaste ja öljyn ääni. Koko elämä on saattanut kulua liikenteen kohinassa. Ja aina kävelyalustana on ollut asfaltti. Suuri osa ihmisistä ei ole koskaan nähnyt revontulia eikä linnunrataa. Täällä Suomessa ja etenkin pohjoisessa se on mahdollista. ”Hiljaisuus puhuu ja pimeys valaisee”.
Luonto on terapeuttinen paikka. Jo lyhytaikainen oleskelu metsässä alentaa todistettavasti verenpainetta. Ihmisellä on sisäsyntyinen kauneudenkaipuu. Koskemattomasta luonnosta voisi tulla todellista huumetta.
Kynnyksen luontoon hakeutumisessa tulisi olla mahdollisimman matala, ei tarvita mitään erikoistaitoja ja luontoon kelpaa sellaisena kuin on.
Se olisi todellista kansanparannusta.