Alakerta | Helena Matila / helena.matila@koillissanomat.fi
Lasten kasvatuksesta ei turhaan puhuta vanhempien elämän vaikeimpana tehtävänä ja kyllähän tuo on kestoltaankin suhteellisen pitkä projekti.
Äidin ja isän huoli lapsestaan ei katkea tämän 18-vuotissynttäreihin, vaan jatkunee ainakin siihen asti, kunnes ikää karttuu niin paljon, että dementia iskee ja vanhemman ja lapsen huolto- vai onko se huolisuhde kääntyy toisinpäin.
Mutta onneksi meillä on nuo kasvatusoppaat, jotka kertovat, kuinka lapsesta kasvatetaan hyvin yönsä nukkuva, kaikkiruokainen, toiset huomioonottava, kohtelias ja ulospäinsuuntautunut lapsi, joka ei puhu ruoka suussa eikä heitä hiekkalaatikolla hiekkaa toisten päälle, jakaa lelunsa toisten lasten kanssa ja odottaa kiltisti vuoroaan liukumäkijonossa. Kaiken tietävät oppaat kun lukee, niin lapsesta kasvaa sopivan rauhallinen, ravintolassa nätisti paikoillaan istuva lapsi, joka ei puhu rumia eikä näytä koskaan kieltään tyhmälle äidille.
Maailma on väärällään opaskirjoja, joissa kerrotaan, kuinka jo odotusaikana voi tehdä kaikkensa tulevan lapsensa parhaaksi. Itsekin on tullut melkoinen nivaska niitä luettua, mutta kahta mieltä voi olla siitä, onko niistä ollut hyötyä. Kirjoissa kerrotaan, mitä äidin pitää syödä, miten liikkua ja elää, jotta lapsi voisi hyvin ja hänestä kehittyisi kaikkien mittareiden mukaan lähes täydellinen yksilö.
Lapsen syntymän jälkeen oppaiden määrä vain kasvaa. Kirjastossa lienee omat osastonsa vauvaikäisten, taaperoiden, muksujen, omatahtoisten ja niin edespäin ja niin edespäin lasten vanhemmille.
Uusimpana löytyy opas siitä, kuinka kasvattaa lapsi ranskalaiseen malliin. Kirjasta kuulemma selviää, kuinka kasvattaa bébéstä sellainen, joka osaa leikkiä rauhassa ja hiljaa sillä aikaa kun vanhemmat seurustelevat keskenään kahvikupillisen ääressä ja joka syö nirsoilematta ruokaa kuin ruokaa.
Uskon, että jokainen vanhempi haluaa olla se paras mahdollinen omalle lapselleen. Jokainen tekee tai ainakin yrittää tehdä parhaansa lapsensa kasvattamisessa. Se ei ole aina helppoa, eikä siinä aina onnistu.
Joku opas saisi kertoa, että paitsi lapselleen saisi vanhempi antaa armoa välillä itselleenkin. Kukaan vanhempi ei ole kaikkivoipainen eikä täydellinen, niin kuin eivät lapsetkaan. Sopivasti hyvä riittää.
Helena Matila