Alakerta |Erkki Ahola / erkki.ahola@koillissanomat.fi
Lukiessani Ilta-Sanomista (1.8.2015) artikkelin, jossa muun muassa Rautaruukin ex-pomo, yhtiön entinen varatoimitusjohtaja Lauri Mannerkoski vuodattaa Suomen olevan valtakunta, jossa kateus voittaa kiimankin, pysähdyin pohtimaan, että näinkö tosiaan vielä on 2000-luvun Suomessa?
Mannerkoski viittaa vuorineuvosten Portugaliin muuttamisesta syntyneeseen kohuun. Vuorineuvokset voisivat halutessaan saada eläkkeensä puhtaana käteen, koska Portugali ei verota työeläkkeitä eikä niiden päälle maksettavia johtajaeläkkeitä. Suomi taas ei voi verottaa heitä, koska maiden välillä on verosopimus.
Jotenkin kuitenkin tuntuu erittäin epäoikeudenmukaiselta (en kadehti vuorineuvoksia, mutta kysyn heidän moraalinsa perään) esimerkiksi suomalaisia eläkeläisiä kohtaan, kun Suomi vastaa kuitenkin Portugalissa asuvan eläkeläisen sairaanhoitokuluista. Jos tavallinen eläkeläinen Suomessa älähtää veroparatiisiin muuttavista vuorineuvoksista, niin vuorineuvokset kutsuvat suomalaisia kateellisiksi?
Haloo vuorineuvokset, missä teidän moraalinne on? Te siis saatte Portugaliin siirtyessänne itsellenne verottoman työeläkkeen ja maksatatte mahdolliset sairaanhoitokulut Suomen valtiolla?
Miten kovapalkkaisten suuryhtiöiden pomojen näkemykset suomalaisten kateudesta pitäisi tulkita? Onko kateus meidän kulttuurissa niin syvällä, että siitä ihan oikeasti esimerkiksi kovapalkkaiset liikemiehet ja -naiset ovat jopa huolissaan. Onko niin, että pitkän johtajauran tehneet vuorineuvokset näkevät kateuden estävän esimerkiksi uusien yrityksien synnyttämistä, koska pelätään naapurin alkavan kadehtimaan menestyvää yrittäjää?
Sanonta: kateus vie kalatkin vedestä, on ikivanha sanonta. Päteekö tämä nykyisin vielä kuinka yleisesti, sitä on ehkä vaikea oikein kenelläkään sanoa?
Kateutta tutkineen terveystieteiden tohtorin Eija Heikkisen ja johtamistaidon asiantuntijan Pauli Juutin mukaan kateus kumpuaa ihmisen omasta epävarmuudesta, jota hän yrittää peittää mollaamalla muita. Kateuden pohjalla on vaikeus arvostaa toista joka on erilainen kuin mitä itse on.
Erkki Ahola