Viime viikolla lehdessä oli kirjoittamani juttu turvapaikanhakijanuorten selviytymisleiristä, jonka aikana alaikäiset pojat pääsivät kokeilemaan koskenlaskua. Eipä aikaakaan, kun Facebookissa jo tuli vastaani keskusteluketjuja, joissa kantakuusamolaiset kateuksissaan meuhkasivat: miksi turvapaikanhakijat saavat tällaisia leirejä? Miksei me päästä koskenlaskuun, kun kerta nuo pääsevät? Kuka maksaa, ja miksi heille järjestetään yhtään mitään?
On ilmeisen helppo unohtaa, kuinka paljon Kuusamossakin kantaväestön hyvinvointiin satsataan rahaa. Puhumattakaan siitä, miten paljon erilaisia avustuksia ja tukia jaetaan niin nuorten kuin vanhojen aktivointiin sekä projekteille, yrityksille, seuroille ja yhdistyksille.
Kun miettii, paljonko rahaa investoidaan myös yksittäisiin liikuntahankkeisiin, saa asioihin vähän lisää vertailukohtaa. Aluehallintovirasto myönsi kaikille Suomen vastaanottokeskuksille liikunta- ja harrastustoimintaan yhteensä 230 000 euroa, ja Kuusamoon tästä rahasta tuli 1500 euroa.
Summalla on tarkoitus tukea turvapaikanhakijoiden henkistä ja fyysistä hyvinvointia, yhteiskuntaan sopeutumista ja arjesta selviytymistä, ja järjestää liikuntaa turvapaikanhakijaperheille, lapsille, miehille ja naisille. Tästä summasta myös maksetaan palkkaa kuusamolaiselle yrittäjälle, tanssiohjaajalle, jonka tunneista haastattelemani nuoret musliminaiset kertovat saavansa suunnattomasti iloa ja lohtua rankkojen kokemusten jälkeen.
Yksin Kuusamon jalkapallokentän tekonurmen uusiminen ja vanhan asentaminen Nilolle maksoi jo yli 236 000 euroa, mikä on vain osa Kuusamon liikuntatoimintaan käyttämistä menoista. Valtion tasolla väestön liikunnan tukemiseen käytettävät vuosittaiset rahasummat nousevat reippaasti vähintään yhdeksännumeroisiksi.
Ilmeisesti on hankala muistaa, että turvapaikanhakijatkin ovat ihmisiä, jotka kaipaavat mielekästä tekemistä, sosiaalisia suhteita ja tavallista elämää - niissä puitteissa, kuin se vastaanottokeskuksessa tai täyteen tupatussa perheasunnossa on mahdollista.
Kukaan ei voi mitään sille, että oleskelulupapäätösten odottelussa menee aikaa. En ymmärrä, kuinka se on keneltäkään mitenkään pois, että näille yhdenvertaisille ihmisille tarjotaan mahdollisuuksia tehdä, liikkua, iloita ja hetkeksi unohtaa arjen epävarmuus.
Ja muuten, kadehditun koskenlaskun maksoi Päivikki ja Sakari Sohlbergin säätiö, joka viime vuosina on maksanut apurahoja lasten ja vanhusten hyvinvoinnin edistämiseen yli puolitoista miljoonaa euroa. Eipä taida alaikäisten luontoleiri olla kantaväestöltä pois.