Alakerta | Erkki Ahola / erkki.ahola@koillissanomat.fi
Ohjaaja Arto Halosella elokuvajoukkoineen on jostakin syystä halu piehtaroida 40 vuotta sitten tapahtuneissa asioissa Sinivalkoinen valhe-dokumentissaan, jossa he kuvaavat suomalaisessa maastohiihdossa tapahtunutta dopingin käyttöä.
Ketähän tämmöinen vanhojen asioiden kaivelu kiinnostaa? Ei ainakaan tämän päivän urheilujohtajia ja nuorisotyötä tekeviä valmentajia ja vanhempia, eikä todellakaan itse urheilevia nuoria.
Eikö suomalaisessa huippu-urheilussa ole jo aika siirtää katseet tähän päivään ja tulevaisuuteen niin, että tehdään laajalla rintamalla työtä nykyisten urheilijoiden hyväksi sekä liikunnasta ja huippu-urheilusta kiinnostuneiden eteen.
Halonen ja hänen apujoukkonsa eivät ehkä huomaa, että kaivamalla vanhoja asioita, he samalla tekevät itsensä naurettaviksi, koska todellakaan kymmenien vuosien vanhojen asioiden esiin tuomisella ei auteta ketään eikä mitään.
Halonenkin voisi tulla tv-kameroineen vierailemaan urheiluseuroihin ja tekemään urheiluohjelmia liikuntaa ja huippu-urheilua harrastavista nuorista ja heidän valmentajistaan kuin että piehtaroi vanhoissa asioissa.
Dopingin testausjärjestelmää kehitetään koko ajan, ja hyvä niin. Järjestelmä pitääkin saada niin hyväksi, että sen avulla saadaan kaikki dopingia käyttävät kiinni. Samalla rangaistuksia on kovennettava niin, ettei kukaan terveellä maalaisjärjellä varustettu urheilija ota riskiä joutumisesta vaikkapa loppuiäksi kilpailukieltoon ja maksamaan sponsoreiltaan saamiansa tukirahoja takaisin.
Toimittaja Kari Pyykkö kirjoitti mielestäni osuvasti 27. syyskuuta ilmestyneessä Lapin Kansassa suomalaisten ehtymättömästä innosta harrastaa itseruoskintaa maastohiihdon ja hiihtäjien ympärillä. Suora lainaus:”Sopiikin kysyä voiko joku paremmin kaiken tämän jälkeen. Onko Suomi nyt puhdistautunut riittävästi ja voidaanko elämää jatkaa normaalisti. Vai löytyisikö vielä muutama takavuosien unohtunut tähti muistelemaan kokemuksia saunan lauteilla. Peruutuspeiliin on ainakin katsottu ihan viime päiviin asti. Eihän tässä enää puutu kuin, että Wada alkaisi tutkia suomalaisten kaukopartiomiesten saavutuksia sotien aikana ja millä eväillä ne tehtiin.”
Erkki Ahola