Alakerta | Petri Karjalainen / petri.karjalainen@koillissanomat.fi
Kaupungintalolla soi puhelin. Soittaja haluaa tietää, mitä kaupunki meinaa tehdä hiihtoladuille, jotka ovat luokattoman huonossa kunnossa.
– Jos pannaan kädet ristiin ja toivotaan taivaalta lunta, virkamies vastaa. Virallinen lumensyvyys Kuusamossa on juuri silloin, vuodenvaihteessa, seitsemän senttiä.
Kaupungintalolla soi puhelin. Mitä kaupunki aikoo tehdä jalkapallokentälle, jossa vieläkin on lunta, vaikka kohta on jo vappu?
– Ottakaa kola käteen. Siinä kasvaa kunto, vastaa kaupungin työntekijä. Hiihtoladuilla on lunta reilusti enemmän kuin seitsemän senttiä.
Kaupungintalolla soi puhelin. Mitä kaupunki aikoo tehdä jäähallille, jonka rättikatolta tippuvat lumet niskaan? Tarvitaan uusi hirsinen monitoimihalli, jolla tienataan rahaa turisteilta.
– Kun on tuo uimahallin remontti ja muuta. Kireää on taloudessa, jos ei nyt, niin ainakin myöhemmin. Perustetaan työryhmä, virkamies keksii hädissään, kun facebookin viestiketjussa on viestejä kaksi kertaa lumensyvyys senteissä.
Kolme tapausta, joiden kohdalla jää pakosta miettimään kahden asian suhdetta toisiinsa. Mitkä vaatimukset tässä yhteiskunnassa ovat kohtuullisia, mitkä eivät? Missä vaiheessa virkamiehet ovat joustamattomia niuhottajia ja missä vaiheessa he ovat viimeinen järjen ääni alati kasvavien vaatimusten patoajina?
Vaatijoiden perustelut voi jakaa neljään pääryhmään:
Vaatija sanoo edustavansa laajan kansanjoukon yksimielistä mielipidettä, mikä saattaa olla totta, sillä kukapa meistä ei jotain uutta halua, jos se suoranaisesti ei ota oma kukkaron päälle.
Vaatija on keksinyt lyömättömän neronleimauksen, jolla Kuusamo nostetaan nousuun, mutta jota kaupungin pitää lähteä rahoittamaan elinkeinopoliittisista syistä. Tämä saattaa olla kestävä perustelu joskus.
Vaatija vetoaa kansanterveydellisiin seikkoihin, joista on aiheellista olla huolissaan. Kansalaiset vauvasta ja vaariin ovat lihoneet sitä kiivaammin, mitä enemmän on pykätty halleja tuiskunsuojaksi ja tykitetty lunta kesäiselle nurmikolle.
Vaatija vaatii verorahoilleen vastinetta.
Kohtuutta on syytä alati pohtia, koska ilman sitä ei ole oikeudenmukaisuutta. Kotiläksyn annan kaikille osapuolille, myös itselleni.
Veronmaksaja: Onko minun vaatimukseni varmasti se, joka pitää täyttää juuri nyt ensimmäisenä? Onko se kohtuullinen?
Virkamies: Onko kyse oikeasti rahasta? Vai olenko vain mukavuudenhaluinen niuhottaja.
Valtuutettu: Mikä on tärkeää, mikä on kohtuullista – kaikkien meidän kannalta?
Petri Karjalainen