Nyt kun Posiolle ollaan hakemassa elinkeinokoordinaattoria, jonka toivotaan laittavan vipinää yrityselämään, niin mieleeni juolahti, että voisiko tälle koordinaattorille antaa tehtäväksi elinkeinoelämän teemapäivien järjestämisen Posiolla vaikkapa kahden vuoden välein.
Elinkeinoelämän teemapäiville kutsuttaisiin yrityselämän edustajia eri puolilta Suomea luennoimaan. Ensimmäisille teemapäiville ehdottaisin nimeksi: Keksijöiden päivät Posiolla.
Keksijöiden päiville kutsuttaisiin yrityselämän edustajia, jotka itse ovat omissa yrityksissään tehneet uusia innovaatioita, uusia ideoita, uusia keksintöjä. Keksijät olisivat mitä parhain esimerkki kertomaan kokemuksistaan muille. Samalla he kannustaisivat muita yrittäjiä keksimään uusia tuotteita, uusia käytäntöjä, uusia esineitä ja tuotteita.
Keksijöiden päiville pitäisi tietysti kutsua Keksintösäätiön edustaja. Tämä edustaja voisi kertoa muun muassa Keksintösäätiön myöntämistä rahoituksista uusille innovaatioille.
Viime päivinä on tiedotusvälineet uutisoineet Lapin ammattikorkeakoulussa Rovaniemellä kehitetystä sähkömoottorikelkasta. Kelkka pääsee sarjatuotantoon. Ensimmäiset kymmenen kelkkaa menevät hiihtokeskuksiin ja safariyrityksiin. Mika mahtava innovaatio! Sopii Lapin imagoon! Päästötön kelkka! Ja valmistetaan Rovaniemellä.
Toinen mainio esimerkki löytyy Ranualta. Metallirakennus Jari Konttila on Ranuan Kelankylässä sijaitseva metallialan töihin erikoistunut yritys. Konttila valmistaa tilaustyönä telakoneita, pienmetsäkoneita ympärivuotiseen käyttöön. Koneet soveltuvat kokonsa, muunneltavuutensa ja hintansa vuoksi pienemmillekin metsänomistajille ja urakoitsijoille.
Voitaisiinko Posiolla aloittaa jonkun uuden tuotteen valmistaminen, jolla voisi olla hyvinkin laajat markkinat? Mielestäni voitaisiin, jos vain tuote osuu niin sanotusti kohdalleen.
Vilkaisu historian lehdille osoittaa, että aina joku on keksinyt uuden tuotteen, josta on tullut kauppatavaraa.
Esimerkistä voisi käydä vaikkapa vetoketju. Wikipedian tietojen mukaan vetoketjun keksimisen ensi yritys oli vuonna 1851, jolloin yhdysvaltalainen Elias Howe kehitti vaatteisiin tarkoitetun automaattisen liukuvan lukkomekanismin. Yhdysvaltalainen Whitcomb Judson kehitti seuraavan version vuonna 1891, mutta ei suinkaan vaatteita vaan saappaita varten. Nykyaikaisen varmatoimisen vetoketjun kehitti ruotsalaissyntyinen Gideon Sundbäck Judsonin keksinnön pohjalta ja hänen yrityksensä palkkalistoilla vuonna 1913.