Alakerta | Juhani Eskola / juhani.eskola@koillissanomat.fi
Kuinka läheiseksi toimittaja voi ryhtyä esimerkiksi virkamiehen kanssa, jotta objektiivisuus vielä säily?
Kysymys on hyvä – vastaus monijakoinen.
Lehdistön tehtävä on katsoa asioita kriittisin silmin.
Toimittajan pitää muistaa, että hän on tiedonvälittäjä, vaikka uutinen olisi ikävä.
Varsinkin pienemmissä kaupungeissa ihmiset tuntevat väistämättä toisensa – paremmin tai huonommin.
Mutta miten toimisi esimerkiksi toimittaja, jonka kunnassa työskentelevä aviopuoliso jäisi kiinni kavalluksesta? Tekisikö hän skuupin puolisostaan välittömästi ollakseen lojaali työnantajalleen?
Entä miten toimisi paikallislehden toimittaja ja kunnan ainoan käsipallojoukkueen valmentaja, kun hän kuulisi pelaajansa kärähtäneen dopingista? Tekisikö toimittaja nopeasti jutun lehteen saadakseen uutisvoiton?
Urheilumaailmasta tulee jälleen kerran hyvä esimerkki.
Suomalaista urheilujournalismia on usein syytetty siitä, että urheilijat ja toimittajat ovat keskenään kavereita.
Minäkin tunnen muutaman urheilijan todella hyvin. On totta, että tiedän heistä sellaisia juttuja, jotka möisivät iltapäivälehtiä.
Mutta mihin olen itse vetänyt kaveruuden ja työn rajan? Selitys on osaltani yllättävän yksinkertainen: minulle kaveruus ja ystävyys ovat paljon tärkeämpiä kuin työ. Mieluummin menetän työni kuin kaverini.
Mutta valintojen tekeminen ei ole aina helppoa. Toisaalta urheilu ei ole niin kuoleman vakava aihe minulle, että kokisin pakottavaa tarvetta uutisoida negatiivista asiaa kaveristani.
Toimittajan työ on valintoja täynnä. Toisinaan tulee tehtyä oikeita ratkaisuja, mutta välillä teen myös virheitä.
En edes yritä väittää, etteikö tunteet vaikuttaisi työhöni. Olisi täysin kohtuutonta yrittää uskotella niin.
Siltikin yritän välttää liiallista kaveraamista tiettyjen henkilöiden kanssa. En siksi, etteivätkö he olisi miellyttäviä ihmisiä, vaan sen takia, että pystyisin uutisoimaan asioista puolueettomasti.
Onneksi juttuaiheen voi toimituksen sisällä siirtää jonkin toisen henkilön tehtäväksi, jos tuntee itsensä jääviksi uutisoimaan liian läheistä aihetta.