Lounaalla havaitsin kertovani työkavereille varsin hämmentävää asiaa itsestäni. Olen nimittäin keräyshamsteri. Asiahan ei mitenkään ole ominainen keski-ikäiselle suomalaiselle miehelle.
Keräyshamsteriuteni paljastui kun kerroin päässeeni lehtipinossani lukemaan jo vuonna 2009 ilmestyneitä lehtiä. Tarkkakorvaiset toimittajakollegat höristivät tietysti korviaan ja kysyvät kerkeästi, etteikö kotona synny riitoja lehtinipuista ja missä minä näitä lehtinippuja säilön. Tekniikanmaailmoja, Suomen kuvalehtiä, Kameralehtiä, Mobilisteja, Tuulilaseja yms jne..,. kun tuntuu olevan heidänkin perheissään.
Ei. Meillä lehtiniput eivät aiheuta riitoja, koska pyrin piilottamaan ne näkymättämiin. Se myös selittää sen, miksi sukkahyllyllylleni ei mahdu juurikaan sukkia tai aluspaitapino on varsin täyteläisen näköinen. Tosiasiassa lehdet täyttävät vaatekomeron ylähyllyn, varaston pari laatikkoa ja pari nurkkausta autotallista.
Tapanani kun on lukea vanhat lehdet ja kirjat sanasta sanaan. Kieltämättä Urpilaisen kommentit Kreikan tilanteesta osuvat nytkin ajankohtaisesti kohdalleen, mutta olen kyllä vakavasti harkinnut hieman vähemmän pedanttista lukemista jatkossa.
Vaikka olen radikaalisti vähentänyt uusien lehtien ostamista ja tilaamista, tuntuu niitä kuitenkin kertyvän. Suuri kiitos myös appiukolle, joka vanhana autokatsastajana saa mielenkiintoisia autoalan lehtiä ja tuo ystävällisesti myös niitä Suomen Kuvalehtiä.
Pääsääntöisesti pyrin hävittämään lehdet luettuani, mutta kieltämättä joitakin mielenkiintoisia artikkeleita tulee arkistoitua. Arkistojärjestelmäni on kokonaan toinen juttu eikä liity tämän raakamateriaalin tilapäissäilömiseen mitenkään.
Hamsterius on kokonaisuutena myös hieman laajempi käsite. Lehtien lisäksi säilytän myös kirjoja, vanhoja polkupyöriä, äänilevyjä, cd-levyjä, käytettyjä laskettelusuksia ja erinäisiä metalliosia, jotka ovat peräisin tunnistamattomista laitteista sekä retrohenkisiä äänentoistolaitteita.
Kaiken perustana on mielenkiinto, perinteiden ja historian arvostus ja säilyttämien halu sekä se, että outoa metallinpalasta voi vielä tarvita jossakin toistaiseksi vasta suunnitteilla olevassa projektissa.
Kummallista on vain se, että kukaan muu ikäiseni mies ei kerro kasaavansa tarpeetonta tavaraa nurkkiin.
Risto Pikkupeura
risto.pikkupeura@koillissanomat.fi