Alakerta | Suvi Peltola / suvi.peltola@koillissanomat.fi
Mikä on musiikkia toimittajan korville? Ainakin se, jos sattuu kuulemaan jonkin toistaiseksi vielä suurelta julkisuudelta salassa piilottelevan tapauksen. Jotakin poikkeuksellisen törkeää, huolestuttavaa tai suorastaan rikollista, mutta yhtä paljon kiinnostavat myös harvinaisen hyvät uutiset.
Sulosoinnuilta kuulostavat nekin hetket, jolloin omasta jutusta puhutaan. Jos tekstistä väitellään, sitä kehutaan tai hämmästellään, hymy meinaa nousta kasvoille.
Oikeastaan jutun tarvitse olla edes oma, vaan kollegankin juttu kelpaa. Itse ilahdun pelkästään siitä, kun joku vain mainitsee Koillissanomat.
Viimeksi pääsin todistamaan keskustelua lehdestämme ja sen sisällöstä uimahallilla. Helatorstain jälkeisenä perjantaina pukuhuoneessa jutelleita rouvia tuntui kovasti surettavan, kun aamulehteä ei edeltävän pyhäpäivän vuoksi tullut. Minä kuuntelin tyytyväisenä: lehteämme kaivataan.
Toisen Koillissanomiin liittyvän keskustelun aiheena olivat insuliinihousut. Helena Matilan kirjoittama juttu niitä valmistavasta ompelijasta julkaistiin viime viikolla. Uimahallilla jutun lukeneet rouvat kehuivat ompelijan keksintöä ja pohtivat, miten se mahtaa helpottaa diabeetikkolasten elämää.
Koillissanomat muuttivat muotoaan tabloid-kokoon jotakuinkin vuosi sitten. Muutos puhututti ja epäilemättä arveluttikin monia, mutta ainakin toimitukseen asti kiirinyt palaute on ollut voittopuoleisesti positiivista.
Ikävä kyllä palautetta on tullut vähän. Kaiken kaikkiaan me lehden tekijät saamme naputella juttujamme varsin omin nokkinemme. Toisinaan tuntuu, että Koillissanomien talo mielletään norsunluutorniksi, jonka ylhäisestä yksinäisyydestä toimittajat päätoimittajansa johdolla viidesti viikossa huutelevat.
Totuus ja päällimmäinen pyrkimyksemme on kuitenkin kaikkea muuta. Joka aamu juttuaiheita pohtiessamme mietimme, mikä lukijoita kiinnostaa ja mistä heidän on tarpeellista tietää.
Hyvästä yrityksestä huolimatta emme kuitenkaan voi pysyä kärryillä kaikesta jutunteon arvoisesta. Jotta teille riittäisi keskusteltavaa ja meille kirjoittamista, otan (ja uskallan luvata muidenkin toimittajien ottavan) enemmän kuin mielellään vastaan teidän juttuvinkkejänne.
Kaikkeen emme ehdi, pysty tai kykene reagoimaan, mutta paljoon voimme. Ja haluamme.
Suvi Peltola