Alakerta | Suvi Peltola / suvi.peltola@koillissanomat.fi
Saanko taas vähän hehkuttaa? Olen nimittäin aivan tohkeissani frisbeegolfista. Olen ollut jo kohta viikon, tarkalleen ottaen siitä lähtien, kun kävin tekemässä juttua Rukalla järjestettävistä frisbeegolfin viikkokisoista.
Tiedän olevani varsin helposti uusista kokemuksista innostuvaa tyyppiä ja tiedän mainostaneeni tällä palstalla myös muita työni kautta itselleni tutuksi tulleita harrastuksia, ihmisiä, paikkoja ja tapahtumia. En vain taida mahtaa sille mitään.
Sen verran osaan sentään suitsia itseäni, että yritän löytää hehkuttamistani asioista omakohtaisen lisäksi myös yleisellä tasolla kiinnostaa asiaa. Niin tälläkin kertaa.
Frisbeegolfin tapauksessa laajennan kolumnini näkökulmaa siten, että keskityn frisbeegolfin lisäksi myös muihin kesälajeihin. Itse asiassa tyydyn toteamaan frisbeegolfista vain sen, että laji on ehdottomasti kokeilemisen arvoista, että Rukan frisbeegolfradan maisemat ovat päätähuimaavan hienot ja että frisbeegolf toimii myös yleisölajina.
Se on muuten vielä pakko tunnustaa, että ennen juttukeikkaani ja siellä näkemiäni komeita heittokaaria, pidin frisbeegolfia melko turhanpäiväisenä lajina. Nyt olen kääntänyt kelkkani ja hyvilläni siitä, että 15-30 -vuotiaat miehet (joita suurin osa frisbeegolfin harrastajista on), ovat löytäneet itselleen uuden kesäisen suosikkilajin.
Toinen aiemmin vähättelemäni laji on petanque. Vielä joitain vuosia sitten ajattelin lajin kuuluvan lähinnä alkoholinhuuruisten mökkiviikonloppujen epämääräisiin huvituksiin, yhdessä kroketin ja mölkyn kanssa.
Tänä päivänä tiedän omakohtaisesti, kuinka petanque pitää liikkeessä monia, joille zumbat ja jumpat ovat liian rankkaa rehkimistä. Esimerkiksi isoäidilleni yhdessä muiden eläkeläisten kanssa harrastettu petanque oli pitkään hänen keskiviikkojensa kohokohta.
Isoäitiini verrattuna ikähaitarin toisessa päässä tulevat lapset ja nuoret. Heitä tänä kesänä parhaiten liikuttavien lajien kärkipäässä keikkuu skeittaaminen. Se on frisbeegolfin tapaan tekemistä, jota kaikki eivät ehkä arvosta, mutta joiden arvo voi nousta arvaamattoman suureksi.
Eikö nimittäin ole niin, että kaikki liikunta on parempaa kuin takapuolen päällä möllöttäminen? Eikö niin, että meidän on syytä ottaa hehkuttaen vastaan kaikki päivänsä tietokoneiden äärellä viettäviä lapsia ja aikuisia kiinnostavat lajit?