Naulan ja ruuvin erotin sujuvasti toisistaan. Joskus olin pensselillä sutinut jonkun neliön maalia seinään. Rakentamistietouteni oli peräisin koulun puukäsityötunneilta, ja mitä nyt lapsuudessa olin jonkun majan värkännyt kavereitten kanssa.
Näillä tiedoin astelin yläasteen päätteeksi elämäni ensimmäiseen pidempään kesätyöhön paikallisen osuusliikkeen rautakauppaan. Sieltä oli ollut helppo kysäistä töitä, kun osastonhoitaja oli perhetuttu.
Ensimmäisenä aamuna hiippailin takaoven kautta osastonhoitajan ovelle kysymään, mitä rupeaisin ”työjelemään”. Elin siinä onnellisessa kuvitelmassa, että pääsisin konttorihommiin, kuitteja mapittamaan, tai vastaavaa. Mistä lie semmoista olin päähäni saanut. Sitä suurempi oli säikähdys, kun kuulin, että kesämyyjä tänne on palkattu, ei konttorirotta.
Käänsin katseeni verkalleen kohti myymälää. Hyllyillä oleva tavaramäärä näytti aivan loppumattomalta. Hyvin on jäänyt mieleen uupumus ensimmäisen työpäivän jälkeen. Se tunne, kun on koko päivän joutunut pinnistelemään aivokapasiteettinsa ylärajoilla neuvojen ja ohjeiden ristitulessa.
Siitä se kuitenkin lähti. Onneksi työpaikan aikuiset työkaverit suhtautuivat kärsivällisesti meihin kesäjolppeihin. Jos joskus lähti asiakkaan mukana väärään pohjamaaliin sävytetty maalipurkki tai väärä laastisäkki, niin rikos on jo vanhentunut.
Silloin 1980-luvun lopussa Suomi eli historiansa mittavimman nousukauden harjalla. Ei sitä tietenkään silloin tajunnut, kun ei ollut mihin verrata. Semmoinen muistikuva jäi, että kesätöitä sai kohtuullisen helposti, jos halusi. Metsänistutuksessa taisi hikoilla useampi kaveri. Vähän vanhemmat lähtivät mansikanpoimintaan Suonenjoelle.
Pääsin samaan työhön myös seuraavana kesänä. Kesän jo kääntyessä syyspuolelle aikuiset alkoivat kuiskutella huolestuneet rypyt otsallaan, että tavara ei liiku varastosta entiseen malliin. Yhteiskunnan muutos tuli ensi kerran iholle.
Aikuisiällä olen päässyt seuraamaan kesätyöntekijöitä useassa työpaikassa. Kokemukset ovat valtaosaltaan myönteisiä. Nuoret ovat osaavia, reippaita ja oppimishaluisia.
Uusi kesätyöntekijöiden polvi pelmahtaa pian työpaikoille, ja meidän aikuisten vastuu on suuri. Kokemus ensimmäisestä työpaikasta syöpyy mieleen iäksi, hyvässä ja huonossa. Töihin tulevalta nuorelta ei voi vaatia ammattitaitoa, mutta yritteliästä asennetta ja vaivannäköä voi.
Arvokasta on se, minkä eteen on joutunut näkemään vaivaa. Itse ansaittu tili tuo tyydytyksen, jota ei voi verrata vanhemmilta saatuun helppoon rahaan.