Alakerta | Aleksanteri Pikkarainen / aleksanteri.pikkarainen@koillissanomat.fi
Teini-iän kevättalvet olivat tuskaa. Päässä pyöri vain yksi kysymys. Mistä löytäisi kesätöitä?
Paraikaa nuoret kirjoittavat kymmeniä hakemuksia, täyttelevät lomakkeita ja selaavat avoimia paikkoja. Sitten on se onnekas puoli, jolle kaikki on selvää. Mennään isäukon tai perhetutun firmaan, kuten kaikkina aiempinakin kesinä.
Kuuluin nuorempana tuohon ensimmäiseen kastiin. Vaikka perheessäni olisi jos minkälaisia suhteita ollutkin, ei niitä ainakaan minun kesätyön metsästyksessäni hyödynnetty.
Jouduin siis lähettelemään lukemattomia hakemuksia kaikille mahdollisille ja mahdottomille työnantajille sekä täyttelemään kaupungin kesätyöhakuarvontaa.
En ole ikinä saanut palkkatöitä hakemuksia lähettämällä. En yhtä ainutta kertaa. Ensimmäinen kesätyöni oli vasta 16-vuotiaana päiväkodissa. Mukuloitten retuutettavana oli ihan mukavaa, mutta eipä minusta lapsenlikkaa tullut.
Seuraavana kesänä olisin haastattelun perusteella päässyt jäätelönmyyjäksi, mutta työnantaja ei lopulta laittanutkaan kioskia pystyyn. Se kesä meni työttömänä, mutta ainakin olin yrittänyt.
18-vuotiaana pääsin yllättäen Helsinkiin töihin vihdoinkin suhteiden kautta. Otin kopioita ja keitin kahvia, mutta sainpahan palkkaa.
Seuraavat pari kesää kuluivat sairaalassa ensin sivarissa ja sitten lomittajana ensimmäisen opiskeluvuoden kesälomalla.
Sitten tulikin kova paikka. Oli pakko alkaa löytää oman alan kesätöitä sen sijaan, että olisi tehnyt mitä tahansa hanttihommia. Ensimmäisenä kesänä ei tärpännyt. Kukaan ei halunnut töihin rääpälettä, jolla ei ollut työkokemusta. Siispä kesä meni opettaessa koiraa sisäsiistiksi.
Seuraavana talvena menin työharjoitteluun kaupunkilehteen, josta minulle luvattiin myös kesäksi palkkatöitä. Suunnitelmat menivät kuitenkin uusiksi ja ne peruttiin. Onnekseni muuan Koillissanomat tarvitsi vielä yhtä kesätoimittajaa, ja sillä tiellä ollaan edelleen.
Minulla on ollut työnhaussa toistaiseksi onnea, mutta kaikilla sitä ei välttämättä ole. Varsinkin oman alan kesätyöt ovat usein kiven alla, eikä yhtään helpompaa ole nuorella, jonka työkokemus on nolla.
Tiedän kuinka turhauttavaa hakemusten rustaaminen voi olla, mutta sen suon läpi on vain pakko tarpoa. Harvaa tullaan hakemaan kotisohvalta töihin.
Aleksanteri Pikkarainen