Tietänette sen kiusankappaleen, joka löytää kesäyönä tiensä nukkuvan ihmisen luokse kamariin. Se on sitkeä vinkuja, jonka kanssa nukkumisesta ei tule mitään.
Kun hengitystä ei voi pidätellä loputtomiin, on etsittävä muita pakopaikkoja. Peiton alle piiloutuminen on epätoivoinen yritys suojautua tältä iholle yrittäjältä. Se viipyilee sängyn päädyssä aivan kuin tietäisi, että kesäyönä ei pysty nukkumaan peitto naamalla. Jos onnistuu nukahtamaan tukalassa pakopaikassaan, on jo kohta unissaan pelastautunut hengittämästä hiilidioksidia, ja hyöriminen kasvojen ympärillä alkaa uudelleen.
Silloin on saavuttanut yövieraaksi ängenneen sääsken kanssa hetkeen, jossa molemmat odottavat toisen seuraavaa liikkua.
Puolinukuksissa odottaa ja toivoo, että ininä loppuisi ja sääski viimein laskeutuisi iholle. Sitä kuvittelee, että saa läpsäistyä sääsken hengiltä sillä sekunnilla kun tuntee sen kutittavat jalat kasvoillaan, mutta ei, tulee vain läpsineeksi itsensä täysin hereille.
Lopulta on pakko herätä, nousta ja tarjota unenlämpöisiä käsivarsiaan syötäväksi. Siinä vaiheessa kaksisiipinen yövieras on jo pelastautunut pelmahtaneen peiton ilmavirrassa loitommalle eikä auta muu kuin odottaa, että se aloittaa jälleen ininänsä.
Se, miten vaikea on paikallistaa ininää kello neljä hämärässä kamarissa, on tullut tutuksi.
Juttelin viime viikolla asiantuntijan kanssa sääskistä. Ensitöikseen hän tietenkin korjasi, että ne ovat hyttysiä. Muistisääntö menee näin, että kaikki sääsket ovat hyttysiä, mutta kaikki hyttyset eivät ole sääskiä. Niin tai näin, kiusankappaleita kaikki ja sääskiä minulle.
Asiantuntijan mielestä sääskiin pitäisi suhtautua mahdollisimman rauhallisesti. Jos huitoo, hengästyy ja hikoilee, tulee oikein houkutelleeksi sääsket luokseen. Viilipyttymäinen olemus ei kuitenkaan aina pelasta, sillä sääsket suunnistavat noin 200 eri hajun perusteella kohti veriateriaansa.
Sääskillä on siis ihan megaluokan hajuaisti. Luulisi, että ne löytävät myös toisensa hajun perusteella, mutta höpöhöpö. Meitä ne etsivät lukemattomien hajujen perusteella, mutta toisensa ne löytävät yhden hankalalla taajuudella liikkuvan äänen perusteella. Kuinka epäreilua.
Nyt olen jo joka tapauksessa täysin hereillä. Jos aion nukkua, on turvauduttava sääskimyrkyistä parhaimpaan, eli korvatulppiin. Kesäiltana seurueessa sitä voi vaikuttaa vähän poissaolevalta, mutta ainakin pysyy tosi coolina.