n Mari Kiviniemen päätös vetäytyä puolueensa puheenjohtajan paikalta on saanut aikaan monenlaista puheenpärinää. Toiset kummastelevat, miksi istuva puheenjohtaja heitti pyyhkeen kehään, ennen kuin kamppailu keskustan tulevan johtajan paikasta kunnolla pääsi edes käyntiin.
Minulle Kiviniemen ratkaisu ei ollut millään tavalla yllätys. Kylmä tosiasia on, että Kiviniemen kaudella keskustan kannatus on syöksynyt varsin jyrkkää alamäkeä. Ja politiikassa on syytä tuijottaa vain kylmiä tosiasioita ilman sen suurempia tunnelatauksia.
Eihän toki kaikkea menetettyä voida laittaa yhden ihmisen piikkiin, mutta joka tapauksessa iso merkitys puolueen menestykselle on sen puheenjohtajalla.
Kiviniemi on saanut johtaa keskustaa sekä hallitusvastuussa että oppositiossa. On hyvä muistaa, että keskustan kannatuksen romahdus käynnistyi jo siinä vaiheessa, kun puolue oli hallitusvastuussa ja vieläpä pääministerin salkku kainalossa.
Miksi sitten äänestäjät ovat hylänneet keskustan? Minä väitän, että puolue ei ole enää se sama keskustapuolue, johon erityisesti maaseudun ihmiset ovat tottuneet luottamaan vuosikymmenten aikana. Itse asiassa puolueen linja muuttui jo Matti Vanhasen valtakaudella, mutta pahimman taakan saa kantaa nykyinen puheenjohtaja.
On aivan selvää, että kadonneista keskustan äänestäjistä iso osa on siirtynyt perussuomalaisten kannattajiksi. Syy on yksinkertaisesti se, että monet kansalaiset näkevät ainoastaan persujen enää ajavan tavallisten ihmisten asiaa.
Tavallisilla ihmisillä tarkoitan nyt heitä, jotka eivät halua asua metropoleissa, touhottaa rahan ja vallan himossa ja kylvää veroeurojaan pitkin maailmaa, vaan elää rauhallista elämää ja tehdä työtä suomalaisten hyväksi.
Mutta pystyvätkö perussuomalaisetkaan täyttämään näiden ihmisten toiveet? Kovin tuntuu kivikkoiselta vallan polku.
Keskustan puheenjohtajakisassa on tällä hetkellä mukana kaksi kovan kokemuksen ikipoliitikkoa. Paavo Väyrynen ja Mauri Pekkarinen saavat varmasti vielä haastajia kesän puoluekokoukseen mennessä, mutta kuinka varteenotettavia, se on toinen juttu.
Nämä herrat ovat olleet sen verran kauan kuvioissa mukana, että ainakin he tietävät, miten poliittisella kentällä pitää pelata. Ja uskon, että heiltä molemmilta löytyy myös viisautta vainuta, mitä kannattajat puoluejohdolta todellisuudessa odottavat ja mikä on puolueen linjassa lopulta keskeistä.