Alakerta | Helena Matila / helena.matila@koillissanomat.fi
Viime vuoden viimeisinä päivinä sosiaalisessa mediassa levisi vauhdilla kirjailija-toimittaja Umayya Abu-Hannan Helsingin Sanomissa julkaistu kirjoitus, jossa hän kuvasi elämäänsä Suomessa ja kokemuksiaan suomalaisten rasismista. Abu-Hanna kertoi Lottovoitto jäi lunastamatta -kirjoituksessa Suomessa kokemastaan rasismista ja muutostaan tyttärensä kanssa Amsterdamiin juurikin rasismia pakoon.
Kirjoitukseen reagoitiin tunteella. Toisaalta kauhisteltiin sitä, miten 2010-luvun Suomessa ihonväri, vieras kieli tai etninen pukeutuminen voivat edelleenkin olla syynä herjauksille, ylenkatsomiselle ja fyysisen väkivallan uhalle.
Toisaalla taas nostettiin äläkkä siitä, etteivät kaikki osaa olla kiitollisia hyvinvointiyhteiskunnan tarjoamista etuisuuksista. Suomalaisesta rasismista ei saisi puhua, koska samainen maa on mahdollisesti kouluttanut sinut. Kritiikkiä ei saisi esittää, sillä onhan Suomi tarjonnut niin paljon hyvää.
On se kumma, että aina nousee äläkkä, kun joku uskaltaa sanoa sanan rasismi. Vähemmistöjen kohtaamasta huonosta kohtelusta ei saisi puhua eikä rasismin olemassaoloa myöntää.
Hedelmällistä rasismikeskustelua ei Suomessa ole ollut lupa käydä. Kuitenkin rasismin tuomitseminen on aivan eri asia kuin esimerkiksi kulttuuriristiriidoista vaikeneminen.
Maahanmuuttoon liittyvistä asioista puhuminen tai nykyisten käytäntöjen arvosteleminen ei ole rasismia. Ongelma on kuitenkin se, että jotkut henkilöt tuovat maahanmuuttokeskusteluun piirteitä, joissa kielteisiä ominaisuuksia liitetään ihmisiin etnisen taustan, kulttuurin tai kansalaisuuden perusteella.
Valtaväestöön kuuluvien on ollut helppo kieltää rasismin olemassaolo, kun se ei kohdistu heihin itseensä.
Pitkään Suomessa asunut kansainvälisen kehitystyön professori Jeremy Gould kokee, että vähitellen Suomessakin on viriämässä oikeaa keskustelua rasismista.
Romanit ovat aina tienneet, että Suomessa on rasismia, mutta heillä ei ole ollut mahdollisuuksia puhua siitä. Vasta yhteiskunnan monikulttuuristuminen on mahdollistanut keskustelun synnyn, Gould kertoo Helsingin Sanomien haastattelussa.
Nyt Suomessa on jo paljon ihmisiä, jotka puhuvat rasismikokemuksistaan. Meillä on suoraa rodullista rasismia, mutta myös manipuloivaa kiertelevää syrjintää ja leimaamista, joka itse asiassa on paljon pelottavampaa ja johon on huomattavasti vaikeampaa puuttua.
Helena Matila