Jos koivuniemen herraa olisi käytetty, kirkko olisi jäänyt polttamatta, kirjoitti Veikko Ohtamaa Lukijalta-sivulla tällä viikolla. Kirjoittaja on jokseenkin sitä mieltä, että jos Ylivieskan kirkon tulipaloon syylliseksi epäilyä miestä olisi lapsena piiskattu, hän ei olisi vihapäissään polttanut kirkkoa.
Nyt hirvittää ja sielua kylmää. Vaikka kirkon polttaminen on rikos ja rangaistava teko, en voi välttyä ajattelemasta sitä miten paljon pahempia tekoja epätoivoiset ihmiset vihaisena tekevät. Varsinkin jos Ylivieskan tapahtumien takana on perhetragedia, niin kuin on arvailtu, voi jokainen kiitellä valitsemaansa jumalaa siitä, että epätoivoinen teko tehtiin tulitikut, ei haulikko kädessä.
Kirkon polttaminen tuntuu enemmänkin epätoivoisen ja keinottoman ihmisen kuin pahan ja kurittoman ihmisen teolta.
Vaikka kasvaisi millaisessa herran pelossa, vaikeilta tilanteilta ei välty. Jos lapsena oppii, että rikki menneestä ikkunasta, erimieltä olemisesta tai erehtymisestä, seuraa pahoinpitely, miten todennäköistä on, että sama teko-seuraus-ajattelu jatkuu aikuisena. Jos asioitaan ei saa menemään mielensä mukaan, keinoton ihminen hakkaa vaimon, piiskaa lapset ja potkii koiran.
Koivuniemen herralla lastaan kasvattava aikuinen ei opeta lapselleen niitä keinoja, joilla vaikeista tilanteista ja tunteista selviää. Jos väärin jättää tekemättä vain väkivallan pelossa, oppiiko oikean ja väärän erottamisesta eli inhimillisyydestä yhtään mitään.
Lyömällä ja väkivallan pelolla kasvattaminen ei koskaan johda hyvään, oli sitten kysymys ihmisestä tai eläimestä. Hakkaamalla saa kasvatettua vihaisia ja alistuneista koiria, jotka peloissaan purevat, ja piiskaamalla katkeria ja ahdistuneita ihmisiä, jotka lyövät, kun eivät muuta osaa.
Piiskaaminen, luunappi, tukistaminen ja väkivallalla uhkaaminen ovat väkivaltaa. Moni lapsi elää tänäänkin väkivallan pelossa. Vaikka laki kieltää lapsen ruumiillisen kurittamisen eli pahoinpitelemisen, se ei jostakin syystä ole yhtä painava kuin laki kuin se, joka kieltää meitä aikuisia lyömästä ja tappamasta toisiamme.
Kun lapsi itkee, koira ei opi, puoliso pettää, kauppa on kiinni, rahat loppuu, väsyttää tai elämä on ihan paskaa, ketä sinä saat lyödä?
Kuka mielestäsi saa lyödä lastasi, mummuasi, koiraasi, työkaveriasi, puolisoasi, naapuriasi, hevostasi, kummilastasi, vastaantulijaa tai sinua? Ei kukaan. Ketään ei saa lyödä.