Kevät on Koillismaalla kaunista aikaa, mielestäni vuoden parasta. Ei ole vielä itikoita, mutta luonto herää henkiin. Aurinko paistaa ja palailevat muuttolinnut laulavat. Kalakin alkaa syödä.
Mutta ei niin hyvää, ettei jotain huonoakin. Kolikon kääntöpuolena ovat monenlaiset harmit. Niistä tällä hetkellä kirjaimellisesti pinnalla on kelirikko.
Ajelin viikonvaihteessa sivuteitä ja kyllä pelotti. Piti vain toivoa, että ketään ei tule vastaan, kun auto heittelehti urien mukana tienlaidalta toiselle. Vähintään huoletti, että jos ei mene henki, niin auto särkyy kuoppaan osuessaan.
Liikasentiellä puro solisi iloisesti mutavellisen tien poikki. Huvittaisi, jos ei kammottaisi.
Kelirikko ja teiden kunto on mitä suurimmissa määrin aluepoliittinen kysymys. Kuusamossa Liikasentie ja Alakitkantie vievät suosituille turistikohteille Kiutakönkäälle ja Riisitunturille.
Millaisen imagokolhun se aiheuttaa, jos turisti kotona etelässä joutuu toteamaan, että nyt jäi vesiputous näkemättä, kun tie kohteelle oli niin surkeassa kunnossa?
Matkailun lisäksi vielä suurempi kärsijä on metsäteollisuus. Kelirikon menetykset metsäteollisuudelle ovat jopa 100 miljoonaa euroa vuodessa.
Asia on erityisen akuutti nyt, kun vallassa on näiden alueiden pääpuolue keskusta. Jos teitä ei kunnosteta syrjäseuduilla keskustan kaudella, niin koska sitten?
Asia konkretisoituu, kun laittaa rinnakkain kelirikon painorajoituskartan ja liikenteen korjausvelkakohteiden kartan. Kelirikkokartalla Koillismaa huutaa punaisena. Korjausvelkakohteiden puolella Koillismaa on autiomaa. Rahat menevät Etelä- ja Länsi-Suomeen ainakin tänä vuonna. Loputkin tiet rapistuvat idän harva-alueilla. Jos rahaa ja parannusta ei tule hallituskauden loppuvuosinakaan, on hyvä syy kovistella omaa kansanedustajaansa.
Kelirikon jälkeen seuraava kevään murheenaihe ovat tulvat, jotka Koillismaalla nousevat joenpenkoille ja otsikoihin lähiviikkoina. Maakunnan länsiosissa jokiluonto jo pullistelee voimiaan. Tulvakysymys on niin ikään poliittinen vastuukysymys. Ilmastonmuutoksen kiihtyessä tulvien ja ennakoimattomien sään ääri-ilmiöiden tiedetään lisääntyvän.
Onko korvausvastuussa valtio, kunta, vakuutusyhtiö tai poloinen jokirannan asukki itse, jonka omaisuuden tulvavesi huuhtoo mennessään?