Meikäläistä on jo pari päivää vaivannut pienimuotoinen flunssa. Mikään tappava tauti tämä ei taida olla, mutta kyllähän se harmittaa, kun kauniina kevätaamuna herätessä kurkku on ikävällä tavalla kipeä. No pitänee vaan muistaa ottaa sopivasti laillisia rohtoja, niin eiköhän tämä tästä.
Tämä pieni kevätflunssa on onneksi vain mitätön seikka kevään keskellä. Meikäläisenkin elämässä on ehtinyt tapahtua suurempia asioita viime viikkojen aikana kuin tämä lievä räkätauti. Vastikään tuli harrastettua muuttamista ja ikääntymistä. En kyllä mitenkään meinaa uskoa, että olen niin iäkäs kuin mitä numerot näyttävät. Tunnen itseni ainakin 10 vuotta nuoremmaksi. Lieneekö tuo jotain kevään tuomaa harhaa.
Taidan kuulua niihin ihmisiin, jotka kevään koittaessa tuntevat heräävänsä eloon pitkän talven jäljiltä. Pienet vastoinkäymiset eivät haittaa, kun tiedossa on jälleen yksi elämän hienoimmista kesistä. Tai ei kai sitä hienoutta etukäteen voi tietää, mutta ainahan voi toivoa. Kesään mahtuu varmasti monia hienoja asioita sekä urheilun että muun elämän saralla. Aion ainakin nauttia kohtuullisesti kesäisestä luonnosta Koillismaan maisemissa rauhoittuen.
Rauhoittumisen vastapainoksi hyvä pistää välillä ranttaliksi. Minäkin aion mennä kesällä kokemaan nuoruuden huumaa Joensuuhun Ilosaarirockiin. Tuossa mainiossa musiikkitapahtumassa tuli aikoinaan käytyä useampaan otteseen, mutta viime vuosina olen heinäkuun puolivälissä pysytellyt visusti Kuusamon rajojen sisäpuolella. Ihan mielenkiintoista on siis lähteä vuosien tauon jälkeen katsomaan miltä Pohjois-Karjala näyttää heinäkuisen auringon lämmössä.
Mielenkiintoinen kesä siis on edessä jälleen kerran. Pienoinen harmi on tietysti se, ettei tälle kesällä osu jalkapallon arvokisoja, joiden seuraamiseen voisi käyttää kivasti kokonaisen kuukauden hyvien ja huonojen säiden hetkillä. Tai pelataanhan tänä kesänä Copa Americaa, mutta se ei meikäläisen vastaanottimessa taida näkyä. Television katsomisen sijaan voinkin siis ehkä itse käydä välillä palloa potkimassa. Siinäpä se kesä menee.