Alakerta | Aleksanteri Pikkarainen / aleksanteri.pikkarainen@koillissanomat.fi
Jätin tammikuun ajan keskiolutsalkut kauppaan ja vierailin vihannesosastolla tiuhaan. Nyt kauppiaat kertovat alkoholin myynnin vähentyneen rajusti ja puolestaan kasvisten myynnin lisääntyneen. En ajatellut olleeni vielä ihan niin juoppo, että elämäntapamuutokseni näkyisi noin radikaalisti, mutta näköjään olin. No, ehkä mukana oli muutamia muitakin, jotka päättivät hieman tarkastaa ravitsemustottumuksiaan.
Suomalaisista joka kymmenes viettää tipatonta tammikuuta. Se on iso luku, mutta mistä se kertoo? Onko alkoholi niin iso ongelma niin monelle, että tuollaisia kuukauden taukoja tarvitaan.
Minä olen juonut jo monta vuotta melko säännöllisesti. En kuitenkaan koe, että alkoholi olisi missään vaiheessa ollut ongelma. Toisaalta en ole pitkään aikaan nauttinut juomisesta niin paljon, että tipattoman pitäminen olisi tuottanut minkäänlaisia vaikeuksia. Päinvastoin.
Pistin pullon piiloon kuukaudeksi siksi, koska halusin parantaa omaa oloani ja tiputtaa painoa. Nuo ovat varmasti monen muunkin syyt tipattomaan. Joulukuun juhla-aikana tulee tissuteltua ja mässäiltyä, ja kilojakin kertyy huomaamatta. Minulle niitä oli kertynyt jo pidemmän aikaa. Siksi jätin alkoholin ohella lautaselta pois punaisen lihan ja kaikki turhat herkut. Lisäsin ja monipuolistin liikuntaa, vaikka olen aina liikkunut.
Nyt helmikuuhun tultaessa olo on erinomainen. Ruhoni on keventynyt yli kymmenen kiloa. Kaikki kilot eivät tosin välttämättä lähteneet tammikuussa, koska söin terveellisemmin jo loppusyksystä.
Energiaa töihin ja liikuntaharrastuksiin on kosolti joulukuun pimeitä päiviä enemmän. Ei voi kiistää, etteikö vaa’an kertoma totuus kannustaisi jatkamaan.
Ruokavaliomuutokset aion jättää pysyviksi. Alkoholia en jätä kokonaan, mutta jatkossa kallistelen kuppia huomattavasti aiempaa harvemmin huomattuani konkreettisesti viinan vaikutukset painonhallintaan. Sitä paitsi juominen on kivempaakin, kun sitä ei tee joka viikko.
Kuukaudessa ei välttämättä saa aikaan ihmettä, mutta selvän muutoksen kylläkin. Tsemppiä kaikille, jotka ovat pysyneet uudenvuodenlupauksissaan. Eikä kannata masentua, vaikka olisi repsahdellutkin.
Aleksanteri Pikkarainen