Alakerta | Jenna Lehtonen / jenna.lehtonen@koillissanomat.fi
En normaalisti edes muista, milloin olen poistunut kirpputorilta ostamatta mitään. Olen pahoillani, mutta täällä käytetyn tavaran kauppapaikat ovat kuin noutopöytiä ilman ruokaa. Joudun suurella todennäköisyydellä luopumaan suurimmasta harrastuksestani ja intohimostani kesän ajaksi. Tarjonta laahaa Kuusamossa keskimäärin jossain vuoden 1992 kieppeillä. Tiedoksi saatettakoon, että olkatoppausten kulta-aika meni jo. Kukaan ei halua maksaa viittä euroa nukkaantuneesta vierusta, joka ei kelpaa edes lattiaa nuolemaan.
Olen kiertänyt kirpputoreilla siitä lähtien, kun opin kävelemään. Suurin osa vaatekaappini ja kotiasuntoni sisällöstä on kotoisin kierrätysmarkkinoilta. En ole koskaan maksanut Peak Performancen ulkoilutakeista kymmentä euroa enempää. Hai-saappaat löysin aikoinaan vitosella. Kirpputorikartallani on melko monta paikkaa tähditettynä, joten voin verrata Kuusamon tarjontaa varsin hyvin muuhun Suomeen.
Ymmärrän, että pääkaupunkiseudun markkinat eivät ole suoraan vertailukelpoisia pohjoisen peräkammareihin. Itsepalvelukirpputorit ovat täysin eri asia kuin satojen myyjien pöytäparatiisit, jotka toisinaan valloittavat esimerkiksi Tampereen keskustorin. En silti koe mahdottomaksi sitä, että täällä pohjoisessa panostettaisiin esimerkiksi viihtyvyyteen ja ilmanvaihtoon. Meinasin pyörtyä jo ovella, kun astuin täällä erään kirpputorin oviaukosta sisään. Jos olisin hyttynen, olisin tuupertunut ummehtuneeseen ilmapiiriin saman tien.
Monilla kuusamolaismyyjillä on pöydissään tarjolla Pentikin tuotteita. Brändi on loistava, mutta jostain käsittämättömästä syystä rikkinäisestä posliinikannusta kehdataan pyytää kovaa hintaa. Harmittaa, että trokareiden ja vakimyyjien pöydät ovat valloittaneet liian laajan alueen. Tänne kaivataan kunnon myyjiä, jotka asettavat pöytiinsä ajankohtaista tavaraa. Kuusamo ansaitsee yhden toimivan kirpputorin. Nyt täällä on useita pieniä tiloja, jotka vain kilpailevat keskenään. Tyhjät pöydät ja likaiset vauvanvaatteet eivät houkuttele ainakaan minua. Ja hei, missä ovat pihakirpputorit?
Kun käy aktiivisesti myymässä, tarjolle voi laittaa muutakin kuin MMM-kirjoja vuodelta 1977. Kaikki paitsi Seppälän vaatteet ovat täällä harvinaisia, tiedetään, mutta edes ruotsalaisten vaateketjujen t-paidoista ei kannata maksaa ylihintaa.
Viime lauantaina jouduin poistumaan kahdelta eri kirpputorilta tyhjin käsin. Minulle jäi nälkä.
Jenna Lehtonen