Alakerta | Petri Karjalainen / petri.karjalainen@koillissanomat.fi
Lapsuudestani muistan ukin (s.1906) leukailut koulunkäynnistään. Hän kertoi käyneensä kolme viikkoa kiertokoulua ja senkin väärään suuntaan. Mummista on jäänyt mieleen hänen hidas ja vaivalloinen kirjoittamisensa.
Kolme viikkoa koulua riitti hyvin elämän eväiksi kuusamolaisille pientilallisille. Tai paremminkin niin päin, että sen oli riitettävä, koska enempää ei ollut tarjolla. Kylästä kylään kiertäneet koulut muuttuivat kiinteiksi kansakouluiksi voimallisemmin 1920-luvulta alkaen.
Seuraava sukupolvi Koillismaalla oli jo paljon paremmassa asemassa etenkin, jos satuit syntymään kirkonkyläläiseksi. Syrjäisimmissä kylissä käytiin vielä pitkään sotien jälkeen supistettua kansakoulua. Meillä kotona lapset ovat ihastelleet pappansa koulunkäyntiä: ”Että vain lauantaisin koulua. Olisipa meilläkin!” Supistettu kansakoulu tarkoitti, että koulua oli kaksi ensimmäistä lukuvuotta todellakin vain lauantaisin kevään ja syksyn muutaman viikon jaksoja lukuunottamatta.
Puutteistaan huolimatta koulujärjestelmä antoi suurille ikäluokille mahdollisuuden sosiaaliseen nousuun. Köyhänkin mökin poika tai tyttö saattoi lukea itsensä lääkäriksi, maisteriksi, insinööriksi tai mihin tahansa perinteisesti yläluokalle varattuun ammattiin. Kansa kouluttautui, Suomi vaurastui. Oma 70-luvulla syntynyt ikäluokkani pääsi osalliseksi opintotuesta ja muista opiskelijoille varatuista etuuksista.
Yle uutisoi viikolla, kuinka 13 prosenttia ikäluokasta jätti koulunkäyntinsä peruskouluun vuonna 2012. Koulupudokkaita oli eniten Hangossa, jossa lähes kolmannes nuorista ei jatkanut toisen asteen oppilaitokseen. Syrjäisissä kunnissa koulupudokkaita voi olla kaksi tai kolme kertaa niin paljon kuin kaupungeissa.
Tutkija arveli pitkiä koulumatkoja yhdeksi syyksi syrjäseutujen pudokkaiden suureen määrään. Hangosta on 80 kilometriä lähimpään ammatilliseen oppilaitokseen.
Jotain muutakin täytyy olla. Miksi näin suuri joukko nuoria kokee opiskelun itselleen hyödyttömäksi? Pelottavin ajatus on edistysuskon hiipuminen: jos koulutusta ei nähdä mahdollisuutena parempaan elämään, niin miksi vaivautua. Pahoinvointi ei synny kovasta ahkeroinnista, suurten vastusten voittamisesta, eikä välttämättä edes aineellisesta puutteesta. Pahoinvointi syntyy näköalattomuudesta.
Puukkojunkkarit terrorisoivat Etelä-Pohjanmaata 1800-luvulla, nyt kohistaan Helsingin puukottajanuorista. Turhautuneisuus yhdistettynä näköalattomaan joutilaisuuteen on ollut räjähdysherkkä yhdistelmä kautta historian.