Onneksi August Ahlqvist ei onnistunut kitkemään, vaikka väkevimpiä myrkkyjä käyttikin, suomalaisesta kirjallisuudesta juurineen rikkaruohoa nimeltään Aleksis Kivi.
Ahlqvistin mielestä Kiven Seitsemän veljestä oli avuttomasti laadittu ja häpäisi hiljaista ja vakavaa viljelijäkansaa. Ja Kivi kun halusi nimenomaan näyttää miten vahva ja omapäinen suomalainen kansa oli ja miten mehevää kieltä se käytti.
Kivestä, jota sivistyneissä piireissä pidettiin suomalaisen kirjallisuuden häpeäpilkkuna, tuli kansalliskirjailija. Mutta kuinkas kansalliskirjailijalle kävikään. Maan rakoon tallomisen jälkeen hänet nostettiin teoksineen niin korkealle sivistyksen merkkipylvääseen, ettei siihen tavallinen kansa ylettänyt pitkään aikaan.
Ei ainakaan minun sukupolveni oppinut arvostamaan Kiven rehevää kieltä ja aitoa kansankuvausta. Seitsemän veljestä kahlattiin läpi, kun oli pakko. Oppivelvollisuus suoritettu.
Seitsemän veljestä olisi jäänyt sivistyksen merkkipylvään päähän ja korkean arvostuksen varjoon, jos Mauri Kunnas ei olisi tehnyt palvelusta suomalaiselle kirjallisuudelle ja tehnyt Juhanista koiraa.
Kunnaksen Seitsemän koiraveljestä saattaa olla se kirja, joka teki Kivestä jälleen kansalliskirjailijan, kansan kirjailijan. Koulussa hiihtämistä ja Kiveä inhoamaan oppinut sukupolvi on löytänyt Kiven. Seitsemän veljestä oli Otavan myydyin pokkari viime vuonna. Ei paha.
Lapsemme tuntevat veljessarjan Juhani, Tuomas, Aapo, Simeoni, Timo, Lauri ja Eero sekä Killin, Kiisken ja Valkon. Jossakin vaiheessa elämäänsä he kiinnostuvat alkuperäisestä Kiven Seitsemästä veljeksestä nimenomaan saadakseen selville miksi sitä pidetään suomalaisen kirjallisuuden merkkiteoksena.
Näin kansalliskirjailijan merkkipäivänä tekee mieli jakaa vielä enemmänkin kiitosta. Näyttelijä Juhani Rajalin on tuorein kansallisäänemme yhtään Noposta ja Erosta väheksymättä. Rajalin on lukenut kirjan ääneen Yle Areenalle, jotta suomalaiset voisivat vain kuunnella.
Vielä kun Kaurismäen veljekset ottaisivat ja tekisivät Seitsemän veljeksensä.
Riina Puurunen