Vuodenvaihteen uutiset kertoivat alkoholin kulutuksen ja supermarketien myynnin Suomessa viime vuonna nousseen ja pienten ruokakauppojen myynnin laskeneen. Kehitys tuskin yllättää ketään, sillä se on luonnollista seurausta viime vuosina harjoitetusta kilpailun esteiden purkamisesta ja pyrkimyksestä yhteiskuntaan, jossa markkinat päättävät kaikesta.
Sääntelyn purkaminen tarkoittaa usein samalla vastuiden vähenemistä. Päättyneenä vuonna kilpailua vapautettiin esimerkiksi taksiliikenteessä ja alkoholin vähittäismyynnissä. Kummankin kohdalla seuraukset olivat arvattavia: taksipalvelut heikkenivät ja alkoholin kulutus kasvoi. Uudistusten ikävistä puolista ei tietenkään yksikään taho halua kantaa vastuuta.
Taksiuudistuksen kärsijöinä ainakin ensimmäisen puolen vuoden kokemusten perusteella näyttävät olevan ne, jotka kipeimmin taksipalveluja tarvitsevat: syrjäseutujen ikäihmiset. Kela-taksikyytien myöhästelyt ja peruuntumiset, jotka suurelta osin johtuvat entisenlaisten asemapaikka-, päivystys- ja ajovelvoitteiden poistumisesta, ovat aiheuttaneet ongelmia eri puolilla Suomea.
Super- ja hypermarketien myynnin kasvu selittyy sekin kilpailun rajoitusten poistolla eli kauppojen aukioloaikojen vapauttamisella. Pääkaupunkiseudulla osa jättimarketeista on alkanut pitää ovia auki vuorokauden ympäri.
Kaupan alalla nousut ja laskut noudattelevat samaa kaavaa kuin kaikkialla, missä kilpailun esteet on minimoitu: isot voittavat, pienet häviävät.
Aukioloaikojen vapauttamista ajettiin aikoinaan uskottelemalla sen lisäävän kaupan alan työpaikkoja. Vähittäiskaupan työntekijöiden tekemät työtunnit ovat vuodesta 2015 kuitenkin vain vähentyneet. Tehokkuuden maksimointiin tähtäävien hypermarketien ensisijaisena pyrkimyksenä ei ole tarjota asiakkaille palvelua vaan tavaraa.
Jättimarkettien voittokululle voi asettaa esteitä vain henkilöautoilun väheneminen ja siirtyminen käyttämään aiempaa enemmän lähellä olevia palveluja. Automarketit tarvitsevat autoilijoita ja autoilijat tarvitsevat automarketteja shoppailukokemustensa kohteiksi. Ilman toista toisellekin käy huonosti.
Yksi positiivinenkin uutinen loppuvuoden uutisvirrasta sentään löytyi: ilotulitteiden myynnin rajoittamista ajava kansalaisaloite keräsi kuukaudessa 50 000 allekirjoitusta ja etenee siten eduskunnan käsittelyyn. Sanoisin, että jo oli aikakin.
Ilotulitteet ovat esimerkki käytännöstä, jossa tie näyttäisi kulkevan villistä vapaudesta takaisin rajoitteiden piiriin. Ruotsissa suunnitellaan ilotulitteiden kieltämistä ensi kesästä alkaen, Norjassa ne ovat olleet kiellettyjä jo vuosia. Suomen voisi olla viisasta seurata naapurimaiden esimerkkiä.
Vapaus on ristiriitainen käsite, koska se merkitsee eri ihmisille päinvastaisia asioita. Isoille toimijoille sääntelyn purkaminen tuo lisää vapautta, pieniltä toimijoilta se usein vie mahdollisuuden harjoittaa kannattavasti omaa elinkeinoaan.
Useimmille kuluttajille on yhdentekevää, kuka palveluja tarjoaa, kunhan niiden saatavuus pysyy riittävänä. Ongelma on siinä, että kansalaisten tasavertaisuutta palvelujen saatavuuden suhteen on mahdotonta varmistaa markkinaehtoisessa systeemissä. Haja-asutusalueiden palvelut tuskin säilyvät edes siedettävällä tasolla, jos niiden järjestäminen riippuu pelkästään siitä, kuinka tuottoisaa se on taloudellisesti.