Alakerta |Helena Matila / helena.matila@koillissanomat.fi
Vanhusten kotihoito on ollut jälleen mediassa esillä enimmäkseen kielteisissä merkeissä. Esimerkiksi viime viikolla televisiossa esitetty Mot-ohjelma muistisairaan vanhuksen hoidosta tai hoidotta jättämisestä herätti kauhun sekaisia tunteita siitä, mitä kotihoito voi pahimmillaan olla.
Yhteiskunta suosii vanhusten kotona asumista mahdollisimman pitkään, mutta samalla siihen suunnatut resurssit laahaavat jäljessä. Hoitajilla ei ole aikaa tehdä työtään niin hyvin kuin haluaisivat. Kiire ei anna mahdollisuutta pysähtyä vanhuksen viereen, tiukka aikataulu pakottaa eteenpäin ja vanhuksen kotona ehtii tekemään ainoastaan pakollisimmat toimenpiteet.
Yksinäisyys on monelle ikäihmiselle tuttu seuralainen. Vaikka kotona vielä yksin pärjäisikin, tuntuvat päivät ilman juttuseuraa pitkiltä.
Vanhusten halutaan viettävän loppuelämänsä kotona eikä laitoksessa. Kotihoito pitää panna kokonaan uusiksi, jotta se onnistuu. Nykyisestä hoitorumbasta kärsivät niin vanhukset, omaiset kuin hoitajatkin. Puhutaan kauniita sanoja arvoista, mutta valitettavasti se on raha, joka sanelee.
Ikääntyvän väestön kasvaessa on pakko miettiä myös uusia asumisen malleja. Esimerkiksi yhteisöllinen asuminen tarkoittaa muutakin kuin opiskeluajan kimppakämppää. Yhteisöasuminen saattaakin tulevaisuudessa lisääntyä juuri vanhusten keskuudessa.
Kaarinan kaupunki näyttää esimerkkiä ja on päättänyt kokeilla, miten yhteisöllinen asuminen voisi toimia vanhusten hoidossa. Kaupunkiin valmistui syyskuussa 2014 Suomen ensimmäinen senioreiden perhehoitokylä, joka tarjoaa inhimillisen ja kodinomaisen asumisen ja hoivan senioreille, jotka eivät pärjää yksin kotona, mutta eivät ole tehostetun palveluasumisen tai laitoshoidon tarpeessa. Kylässä on viisi perhekotia, joissa kussakin asuu perhehoitajan kanssa neljä ikäihmistä.
Perhekodeissa on yhteinen tila, jossa vanhukset syövät yhdessä hoitajien kanssa, ja jossa he saavat osallistua kodin askareisiin sen verran kuin kykenevät. Kylässä on perhehoitokotien lisäksi kylätalo, jossa on yhteiset kokoontumistilat ja sauna.
Perhehoitokylä on herättänyt kovasti kiinnostusta ja jo rakennusvaiheessa hakemuksia tuli enemmän kuin siellä on tilaa. Suuri osa vanhuksista on muistisairaita, jotka kokevat olonsa turvattomaksi yksin asuessaan.
Yhteisöllisyys ja juttukumppanin läheisyys ovat asioita, jotka edesauttavat vanhusten hyvinvointia ja toimintakyvyn säilymistä. Kuusamossa perhehoitoa on lähdetty viemään hiljalleen eteenpäin. Olisiko perhehoitokylä täälläkin seuraava askel?
Helena Matila