Ulkoilmaurheilulajit ovat ulkoilmalajeja. Nykypäivänä tosin monet entisaikojen talvisista lajeista ovat siirtyneet sisätiloihin. Jääkiekko-otteluja ei pelata enää ulkojäillä, ei niillä myöskään luistella kilpaa.
Murtomaahiihto, yhdistetty ja mäkihyppy sekä ampumahiihto sinnittelevät vielä siellä, minne ne alunperin kuuluivatkin eli paljaan taivaan alla. Mutta miten käy tulevaisuudessa? Onko muutaman kymmenen vuoden vuoden päästä enää lumipaikkaa, missä pitää kisoja?
Kuusamossa järjestetään tulevana viikonvaihteena maailmancupin avaus järjestyksessään yhdeksättä kertaa. Kisat ovat aina olleet marraskuun viimeisenä viikonvaihteena. Näillä nurkilla pitäisi siihen aikaan olla normaali talvi. Siis pitäisi. Normaali talvi tarkoittaa vähintään puolta metriä lunta ja kohtalaisesti pakkasasteita.
Mutta näin ei tahdo olla enää nykyisin. Muistaakseni joka ikinen vuosi maailmancupin alla paikkakunnalla on eletty hieman pelonsekaisissa tunnelmissa. Lunta ei ole tahtonut sataa alkutalvesta ja jos sitä on tullut, se on sulanut kohta pois. Vettä on sen sijaan tullut.
Joinakin syksyinä lumi on peittänyt kisamaastot aivan viime hetkellä ennen kisoja. Suurmäenkin lumet on sade ja tuuli monesti haihduttanut.
Kisojen onnistumisen varmistamiseksi on jouduttu ottamaan käyttöön lumetus. Tällaista varatointa ei olisi tarvinnut edes harkita muutama vuosikymmen sitten. Mutta ajat muuttuvat.
Pystytäänkö kisoja itse asiassa järjestämään lainkaan tai millainen sää kisojen aikaan tulee olemaan, hikoiluttaa monia itse asiassa enemmän kuin kisat konsanaan. Asiasta puhuttaa kylillä.
Tänä vuonna ei näytä olevan enää huoli lumesta ja sen riittävyydestä laduille ja mäkeen. Onneksi. Sen sijaan tilalle nousevat tuuliolot ja kova pakkanen. Tuuli ja pakkanen eivät ole mikään hyvä yhdistelmä erityisesti mäkeen, mutta ei ole mukava hiihtääkään viidentoista asteen pakkasessa ja kovassa tuulessa.
Ruka on kuitenkin siitä erikoinen paikka, että siellä on yleensä selvästi lämpimämpää kuin muualla Kuusamossa. Toivottavasti nytkin. Tosin tuulille ei voi kukaan mitään.
Yksi keino on saada kisoille hyvä suojelija. Vuonna 1999 Rokualla hiihdettiin SM-mitaleista. Pakkasta oli yli - 20 astetta, mutta kun silloinen piispa Olavi Rimpiläinen pyysi puheessaan kisoille siunausta, lämpötila humahti miinus neljään asteeseen. Kisat voitiin järjestää. Kisojen jälkeen oli taas pakkasta - 20 astetta.