Alakerta |Risto Pikkupeura risto.pikkupeura@koillissanomat.fi
Autoilu Kitkantiellä on muuttunut pakkasten myötä mielenkiintoiseksi, eräänlaiseksi tosi-tv-ohjelmaksi tai älypuhelinpeliksi. Tavoitteena on päästä valoristeysten väli törmäämättä mihinkään.
Lukuisten läheltä-piti -tilanteiden myötä olen yhä vakuuttuneempi siitä, että joskus tömähtää.
Syy on yksinkertainen. Se löytyy siitä kuljettajan istuimen ja takaikkunan kulminaatiopisteiden kohdalta. Myönnetään, että Kitkantien vinoparkki on epäkäytännöllinen, mutta talvikelillä se muuttuu haastavaksi. Haastetta on lähinnä siinä, että jääskraapan ja harjan käyttö on ylivoimaisen raskasta, hankalaa tai aikaa vievää.
Kun se lumikuorma on siinä auton takalasilla pysynyt Lämsänkylästä saakka mukana, niin miksi ihmeessä se pitäisi Kirkonkylällä siitä pyyhkäistä pois. Ei voi nähdä jos ei näe.
olen etsinyt henkilökohtaista ratkaisua asiaan ja todennut, että autoa on ajettava tieliikennesäännöistä poikkeavalla tavalla. Ei mahdollisimman lähellä tien oikeaa reunaa, vaan mahdollisimman lähellä keskiviivaa. Näin pysäköintiruudusta peruuttavalle on hieman enemmän tilaa käytettävissään.
Toinen seikka on toive siitä, että autojen peruutusvalot olisivat kunnossa tai edes näkyvillä. Siitä voi näppärästi päätellä, että kohta se siitä eteen tökkäytyy kuitenkin.
Kolmas on tietenkin se mahdollisuus kiertää koko ongelma ja reitittää matka Nilolta Torankiin vaikkapa valtatietä pitkin, tai kaupunginviraston ohitse Oulangantien kautta. Tämä nyt tuskin pälkähtää päähän juuri kenellekään autoilijalle.
Siksi suunnitelmat Kuusamon uudesta keskustasta ovat mielenkiintoisia. Havainnekuvien perusteella liikennöinti ja pysäköinti torin ja Kitkantien alueella muuttuisi täysin. Ihmiset joutuisivat etsimään uusia reittejä. Pahimmassa tapauksessa jopa kävelemään hieman.
Uskoisin suurimman porun nousevan siitä, että ikiaikaisesta koillismaalaisesta perinteestä eli pysäköinnistä suoraan kaupan oven eteen joudutaan luopumaan. Nyt isäntämiehet ajaisivat autolla suoraan sisälle, jos se olisi mahdollista.
Ajatelkaa sitä, että nyt auto joudutaan jättämään pahimmillaan useiden kymmenien metrien päähän johonkin outoon ja kolkkoon parkkitaloon, josta emäntä sitten kasseineen pikaisesti kipsahtaa kauppaan. Mitä tekee isäntä. Seisoskelee neuvottomana kadulla ilman auton antamaa suojaa. Torinpenkille ei kehtaa istua kun luulevat muuten juopoksi tai turistiksi.
Risto Pikkupeura
risto.pikkupeura@koillissanomat.fi