Hossan tulevaan kansallispuistoon rakennettiin viime viikolla katselulavaa, jota pitkin Värikallion maalauksia pääsee taas ihastelemaan. Patikointi metsän siimeksessä sijaitsevalle työmaalle juttukeikkaa varten salpasi minulta hengen.
Vietin viime kevään vaihto-opiskelun välimerellisissä merkeissä karun kivisellä, ihmisiä ja autoja vilisevällä ja täyteen rakennetulla Maltalla, jota voisi kuvailla Koillismaan täydelliseksi vastakohdaksi. 316 neliökilometrin kokoinen, Euroopan eteläreunalla sijaitseva, helteisen kuuma saarivaltio mahtuu yksinään Kuusamon sisälle lähes parikymmentä kertaa, eikä kaupungin syke pysähdy siellä hetkeksikään. Hossan metsien loputon vehreys, hiljaisuus ja avaruus tuntuivatkin pitkästä aikaa lähes epätodellisilta.
Tunnetustihan usein täytyy käydä kaukana, että näkee lähelle. Jos pohjoisen Suomen luonto vetää minut, vajaan puoli vuotta Saharan hiekkamyrskyjen keskellä viettäneen paljasjalkaisen kuusamolaisen sanattomaksi, millaisen vaikutuksen se tekee ihmiseen, joka on elänyt koko elämänsä Suomen rajojen ulkopuolella? Kontrasti on valtava, joten suurkaupungista vaikkapa Kuusamon metsiin saapuvalle turistille se on takuulla vieläkin suurempi.
Jotta pohjoisen Suomen aarteet tavoittavat myös ulkomaiset turistit, on näkyvyyden eteen tehtävä lisää töitä.
Viimeaikaisten luontokokemusten myötä olen entistä varmempi, että Pohjois-Suomen metsien arvo on rahassa mittaamaton, niin matkailullisesti kuin muutenkin. Kesäisen Koillismaan ja Hossan nykyisyyden ja tulevaisuuden haaste on kuitenkin markkinointi. Juhlavuoden nostattama julkisuus ja lehtijutut ovat mainiota mainosta tuoreelle kansallispuistolle maan sisällä, mutta jotta pohjoisen Suomen aarteet tavoittavat myös ulkomaiset turistit, on näkyvyyden eteen tehtävä lisää töitä. Mahdollisuudet ovat rajattomat, mutta turistit on vain tavoitettava.
Kirjoittipa Huffington Post toissa viikolla Suomen olevan maailman parhaiten varjeltu salaisuus – Suomi voittaa muut maat monella eri mittarilla, ja on peräti maailman paras maa elää. Muu maailma ei vain tiedä sitä. Huffington Post totesi, ettei Suomi vain markkinoi itseään tarpeeksi hyvin, itse tuote on kunnossa.
Voisiko olla, että Pohjois-Suomen ja Koillismaan aarteet ovat puolestaan Suomen varjeltuja salaisuuksia, varsinkin kesäaikaan?