Klassinen, entisenlainen demokratia on kriisissä. Tilalle on tullut markkinalähtöinen miellyttävyysdemokratia, jossa asioista päätetään myötäilemällä epämääräistä yleistä mielipidettä.
Selkeät ideologiset erot eri puolueiden välillä ovat miedontuneet. Kuvaavaa on, että vaalikoneella sain suositukseksi ensimmäiseksi kokoomuslaisen ja toiseksi vasemmistolaisen. Toisella koneella järjestys oli päinvastainen. Seuraavat vaihtelevasti eri puolueista. Mielestäni se kuvaa enemmän ehdokkaita ja vaalikoneita kuin mielipiteiltään sopivaa ehdokasta hakevaa äänestäjää.
Äänestäjällä on vaaleissa kohtuullisen pieni varmuus ehdokkaansa käyttäytymisen ennustettavuudesta.
Pudasjärveläinen Vesa Riekki ihmetteli blogissaan vesivoimakeskustelun vaikeutta Keskustapuolueessa. Paikalliset puolueen ehdokkaat ilmoittivat Koillissanomissa kannattavansa altaan ja vesivoimalaitoksen rakentamista, tai siis, elleivät pudasjärveläiset ole toista mieltä. Muilta ehdokkailta vastaus tuli selkeämmin.
Paljon paremmin asiat eivät kuitenkaan ole muillakaan. Perussuomalaisten puheenjohtaja on joutunut tarkentamaan sanomisiaan useammankin mielipiteensä kohdalla. Selkeästi on sanottu vain se, että kesänkorvilla puolueen olisi kivaa olla hallituksessa.
Yksittäiset ehdokkaat ovat kukin vetäneet surutta omia linjojaan.
Joissakin puolueissa on keskitytty toisarvoisiin asioihin, kuten samaa sukupuolta olevien avioliiton sallimiseen tai kieltämiseen.
Toisaalta globaalin maailman tapahtumat vaikuttavat niin nopeasti, ettei päättäjillä voi olla selkeää kuvaa kaikesta heti. Julkisuus vaatii kuitenkin nopeita ja näppäriä vastauksia. Poliitikot ovat joutuneet myöntymään tähän peliin ja joutuvat ympäripyöristämään. Osaltaan tämä on ohjannut politiikkaa juuri miellyttävyyteen.
Lisäksi suomalainen on näennäissivistyneen pinnan alla armottoman yksisilmäinen, suvaitsematon ja herkästi agressiivisiin, jopa väkivaltaisiiin uhkailuihin taipuvainen, joten vastaus marginaalisilla keskustelufoorumeilla on paitsi nopea, myös perusteluiltaan vajavainen.
Eivät ehdokkaatkaan keskustele, toitottavat vain omiaan.
Väittelykulttuuri ei ole koskaan päässyt kehittymään, eikä myöskään keskusteleva, moniulotteinen demokratia. Matka sisällissodasta yleiseen ja yhtäläiseen äänioikeuteen on ollut aika lyhyt.
Pitäisikö siirtyä uudenlaiseen nimikirjoon: Yhteisen Euroopan vaaliliitto, Umpisuomalainen sisäpiiripuolue, Populistinen myöntyväisyyspuolue ja Fundamentalistinen suvaitsemattomuuskoalitio. Ja vain siedettävä.