50 kuntajohtajaa julistaa kuntiensa elinvoimaa. Olemme vahvasti elossa, emmekä luovuta. Kuoleviksi leimattujen kuntien johtajat kuoppaavat huhupuheet kurjistuvista kunnista. Mukana on myös Posion kunnanjohtaja Heli Knutars ja Sallan kunnanjohtaja Erkki Parkkinen.
– Suomessa on käynnissä erikoinen keskustelu ja vastakkaisasettelun hakeminen maaseudun ja kaupunkien välillä. Tälle keskustelulle on tyypillistä hämmentävien ilmaisujen käyttäminen maaseudusta ja alueen kunnista. ”Kurjistuva nälkä Suomi”, ”kuolevat kunnat”, ”etelän elätit”, listaa voi jatkaa, kertovat kunnanjohtajat tiedotteessaan.
Suomen Kuvalehti selvitti kuolevat kunnat (5.1.2017). Kaatuvat kunnat kunta-analyysissa arvioitiin, että 57 suomalaista kuntaa kaatuu lähivuosina tai saavat lisäaikaa sote-uudistuksen ansiosta.
– Mitä nyt sitten? Lyömmekö lapun luukulle ja hanskat tiskiin? Haluamme tällä kirjoituksella tuoda esille, että olemme elossa. Ymmärrämme varsin hyvin toimintaympäristömme haasteet ja toisaalta sen potentiaalin, joka meillä on. Monella meistä menee lisäksi ihan hyvin myös taloudellisesti.
Usein kunnan elinvoimaa mitataan sen väestön määrällä. Asukaslukuaan kasvattavia kuntia pidetään yleisesti elinvoimaisina. Kunnan paremmuuttahan ei kuitenkaan ratkaise sen koko väestömäärällä mitattuna vaan sen kyky toteuttaa sille annettua perustehtävää, joka on kuntalaisten hyvinvoinnin edistäminen. Pienissä ja väestöä menettävissäkin kunnissa tulee olla uskoa tulevaisuuteen ja halu kehittää kuntaa strategisesti. Pysyvän asutuksen lisäksi useissa johtamissamme kunnissa on runsaasi kausiasujia, jotka ovat tärkeä voimavara niin kunnalle kuin alueen yrityksille.
Usein keskustelussa viitataan myös valtionosuuksiin. Valtionosuuksia ei mielestämme voi käyttää elinvoiman mittarina, koska suomalainen palvelujen rahoitusjärjestelmä perustuu niihin. Valtionosuudet eivät ole valtion avustus vaan valtion osuus palvelujen kustannuksiin. Koska kaikilla suomalaisilla on perustuslain mukaisesti yhtäläiset oikeudet peruspalvelujen saantiin, kunnilla pitää olla yhtäläiset mahdollisuudet palvelujen järjestämiseen. Valtio osallistuu kaikkien kuntien palvelujen tuottamisesta aiheutuneisiin kuluihin. Valtionosuuksilla myös tasataan alueiden välisiä eroja, jotka johtuvat tulopohjasta tai pitkistä etäisyyksistä.
– Me niin sanottujen kuolevien kuntien kuntajohtajat emme ala kaivamaan vielä omaa hautaamme, vaan kehitämme kuntaamme yhteisönä. Ihmisillä on tarve vaikuttaa omaa elinympäristöään koskeviin ratkaisuihin. Kunta on ollut tähän hyvä alusta. Sote- ja maakuntauudistuksen myötä ihmisten perustarve, eli halu vaikuttaa, ei muutu. Kuntaa pidetään hyvänä elinvoiman kehittäjänä siksi, että kunnan päättäjiä ja kuntalaisia kiinnostaa se, miten oma alue kehittyy. Ainakin me täällä välitämme siitä, millainen oma elinympäristömme on. Kyse on meille kaikille tutusta läheisyysperiaatteesta, jonka mukaan julkisen vallan päätökset tulisi tehdä mahdollisimman lähellä ihmisiä.