Kuuntelemalla veteraanien tarinoita voimme mekin jatkaa tarinoita sukupolvelta toiselle, veteraanipäivässä Posion seurakuntatalolla juhlapuheen pitänyt Posion osuuspankin toimitusjohtaja Vesa Jurmu sanoi.
– Hieno ja lämmittävä esimerkki on ollut sukkien kutominen veteraanille. Kutomisen ääressä ovat monet ajatukset vilahtaneet veteraanien elämästä ja veteraanien tarinoista.
– Kalervo Hämäläisen 1980-luvun lopulla sanoittaman Veteraanin iltahuuto -laulun sanoin, meidän tehtävä on nyt hoitaa tätä veteraanien asiaa ja antaa vielä keskuudessamme oleville veteraaneille mahdollisimman hyvät olosuhteet.
– Hoivatkaa, kohta poissa on veljet, muistakaa, heille kallis on maa. Kertokaa lasten lapsille lauluin, himmetä ei muistot saa, Jurmu lausui viitaten Veteraanin iltahuuto -lauluun.
– Monien kodeissa on erilaisia muistoja sodasta. Sodan jättämiä jälkiä naisissa ja miehissä, kerrottuja tarinoita, vaiettuja salaisuuksia ja muistoja. Psyykkistä tukea sodassa traumatisoituneille ei ole ollut tarjolla silloin, kun sitä olisi tarvittu. Usein jo keskustelu toisen veteraanin kanssa auttoi, kun muuta tukea ei ollut tarjolla.
Tervehdyssanat lausui kirkkoherra Leena Pudas.
– Vuosi 2017 on merkittävä juhlavuosi. Vietämme samanaikaisesti reformaation merkkivuotta (Martti Luther julkaisi 95 teesiään 31.10.1517.Vuonna 2017 siitä tulee kuluneeksi 500 vuotta.) ja Suomen itsenäisyyden 100-vuotisjuhlavuotta, Pudas sanoi.
– Kummallakin merkkivuodella on toki omat erityispiirteensä, mutta niillä on myös paljon yhteistä. Reformaatio eli uskonpuhdistus loi pohjan suomen kielelle ja edisti koulutuksen asemaa, mikä puolestaan loi edellytyksiä kansallisen identiteetin synnylle ja itsenäisyyspyrkimyksille.
– Sotiemme veteraanit, te olette luoneet maallemme hyvän ja lujan perustan, jonka varaan me nuoremmat sukupolvet saamme jatkossakin olla rakentamassa rakasta isänmaatamme.
– Meidän nuorempien sukupolvien tehtävänä on viedä veteraanin perintöä eteenpäin, Pudas sanoi.
Sotaveteraani Artturi Törmänen (s.1925) vastaanotti juhlassa tasavallan presidentin myöntämän Suomen valkoisen ruusun ritarikunnan I-luokan mitalin. Mitalin luovuttivat kunnanhallituksen puheenjohtaja Olavi Lehtiniemi ja valtuuston puheenjohtaja Martti Varanka.
Talvisodan ajan 14-vuotiaana kotonaan Pernussa viettänyt Artturi Törmänen ei vielä tuolloin aavistanut, että hän joutuu vain muutaman vuoden kuluttua talvisodan syttymisestä itse rintamalle.
Törmänen astui palvelukseen 12. huhtikuuta 1943. Mies oli tuolloin vasta 17-vuotias täytettyään 18 vuotta 16. kesäkuuta.
Hänet siirrettiin Itäkarjalaan 20. marraskuuta 1943. Rintamalle hän joutui 14. heinäkuuta 1944.
Jo jatkosodassa Artturi Törmäsestä tuli ryhmänjohtaja. Hän kouluttautui tehtäväänsä Koikarin kylässä Karjalassa sijainneessa harjoituskoulutuskeskus kahdeksassa. Samat tehtävät hänellä jatkuivat myös Lapin sodassa. Törmäsen johdettavana oli niin Kannaksella kuin Lapin sodassakin kahdeksan miehen ryhmät.
Sota ei ollut Törmäsellä vielä takana taistelujen loputtua itärajalla kesän lopulla 1944, vaan edessä oli vieläkin rankempi koettelemus Lapin sodassa.
Lapin sodassa vuoden 1944 lopulla Törmänen joutui vielä partiotehtäviin Aavasaksalle. Hänen palveluksensa Lapin sodassa päättyi Aavasaksalle 31.12. 1944.
Sodasta päästyänsä Artturi Törmänen kävi varusmiespalveluksen 1.1.-22.8. 1945.
Juhlan juonsi koululainen Emma Mälkiä. Juhlassa Posion päiväkodin Lirojen ryhmä esitti lauluja, lehtori Anu Salow lausui katkelman Tuntemattomasta sotilaasta ja Eläkeliiton Posion yhdistyksen Ilmaisuryhmä Hymyhuulet esitti lauluja.
Juhlapäivä Posiolla alkoi kenttähartaudella ja seppeleen laskulla sankarihaudoille.