Alakerta |Helena Matila / helena.matila@koillissanomat.fi
Astianpesukoneemme on ollut rikki vuoden päivät. Siinä se paikallaan töröttää edelleen, eikä sen työpanosta ihmeemmin olla kaivattukaan. Korjauttaminen tulisi luultavasti turhan kalliiksi, jos se ylipäätään olisi mahdollistakaan, eikä uutta olla ostettu.
Ei siinä mitään, tykkään lillutella käsiä lämpimässä vedessä ja pestä astioita radiota kuunnellen. Mieskin tiskaa, välillä pyytämättäkin.
Pikku hiljaa takaraivossa on kuitenkin alkanut itää kauhunsekainen ajatus. Kotimme kodinkoneet on kaikki ostettu samoihin aikoihin kuusi vuotta sitten ja odotettavissa on, että hiljalleen ne alkavat yksi toisensa jälkeen poksahdella astianpesukoneen tavoin. Jääkaapin, pakastimen, hellan, pyykinpesukoneen ja kuivausrummun joukkotuhosta tulee kallis lasku.
Meitä kuluttajia huijataan ja lujaa. Näin tehtiin jo 1920-luvulla, jolloin hehkulamppukartelli määräsi, kuinka pitkään lamppu sai toimia. Näin lisättiin kysyntää ja käytäntö levisi myöhemmin myös muihin tuotteisiin.
Kodinkoneiden keskimääräinen käyttöikä on joidenkin arvioiden mukaan nykyään niinkin pieni kuin 2-5 vuotta, kun vielä edellinen sukupolvi saattoi käyttää samaa pesukonetta jopa 25 vuotta. Monet pienkoneet ovat tänä päivänä käytännössä kertakäyttölaitteita, koska niiden korjaaminen on tehty kannattamattomaksi tai mahdottomaksi.
Enemmän kuin usein törmää tilanteeseen, ettei laitetta voi korjata, koska varaosia ei ole saatavilla. Kuluttajalle jää ainoaksi ratkaisuksi ostaa uusi laite.
Tavaroista olisi mahdollista tehdä huomattavasti kestävämpiä kuin mitä ne nyt ovat, mutta kestävyyttä ei vaan pidetä valmistajien etuna. Valmistajat tekevät tieten tahtoen kodinkoneista ja elektroniikasta helposti hajoavia päästäkseen taas myymään uutta romua tilalle. Tätä kutsutaan suunnitelluksi vanhenemiseksi. Tarkoituksena on juurruttaa ostajaan halu saada jotain hieman uudempaa, hieman parempaa ja hieman nopeammin kuin on välttämätöntä.
Sama ajatus pyörittää maailmaa yhä tänäkin päivänä. Samaisen ajatuksen tuloksena hukumme yhä enemmän roskaan.
Helena Matila