Alakerta |Helena Matila / helena.matila@koillissanomat.fi
Tapoja on yhtä monta kuin herkuttelijaakin. Kermavaahto on tärkein, mutta hillo ja karvasmanteli jakavat kannattajakunnan. Toiset irrottavat kannen syödessään ja toisille kokonaisena haukkaaminen tarjoaa jännityksen hetkiä. Kermavaahdon ylivuoto on odotettu juttu ja kuuluu asiaan.
Monet herkuttelivat laskiaispullilla jo viikonloppuna, mutta viimeistään tänään laskiaistiistaina tulee kermavaahdon pursuta jokaisen suupielistä. Laihduttajillekin muistutukseksi, että herkutella saa, kunhan pysyy kohtuudessa.
Laskiainen aloittaa kevättalven ja herättää ulkoilemaan. Jo laskiaissunnuntaina suunnattiin mäkeen, mutta pulkan kyytiin on kavuttava ainakin tänään.
Laskiainen on alkuaan katolisen kirkon kevätpaaston alkajaisjuhla. Laskiaista vietetään seitsemän viikkoa ennen pääsiäistä. Laskiaiskirkkopyhän taustana on Raamatun kertomus Jeesuksen paastosta erämaassa. Laskiaisesta alkaa suuri paasto ja pääsiäisen odotus. Päivän suomenkielinen nimi tulee mielikuvasta paastoon laskeutumisesta – tai kenties myös jäljellä olevien paastopäivien laskemisesta.
Suomen laskiaisperinteet tulevat vanhoista pakanallisista kevään juhlista. Monet maan laskiaismenoista ovat luultavasti peräisin vanhasta työnjuhlasta, jolloin naiset lopettivat pellavien ja villojen muokkaamisen ja kehräämisen langoiksi. Mäkeä laskevat nuoret toivottivat tulevalle vuodelle onnea huutamalla pitkiä pellavia, hienoja hamppuja ja lautasenkokoisia nauriita.
Enää laskiaista ei yhdistetä pellavankasvuun, mutta onneksi mäenlaskut jatkuvat. Päivän myötä hyvästellään pimein talvi ja aletaan odottaa kevättä.
Helmikuu on jo pitkällä. Kuukauden sanotaan saaneen nimensä puun oksien jäähelmistä. Niitä syntyy ainakin etelämpänä, kun suojasään jälkeen pakkanen taas äkkiä kiristyy.
Vaikka helmikuu enteileekin jo alkavaa kevättä, kylmää silti vielä riittää – onhan helmikuu usein vuoden kylmin kuukausi. Lupaus talven taittumisesta on kuitenkin jo annettu. Kylmää tai ei, tänään suunnataan mäkeen, pullat suussa.
Helena Matila