Vietän perinteisesti ruskalomaa syyskuun puolivälissä. Ruska on silloin parhaimmillaan. Joskus matka on suuntautunut pohjoiseen, mutta muutaman kerran olen viettänyt sen myös Koillismaan maisemissa. Niin tänäkin syksynä.
Tapanani on myös käyttää alueen matkailupalveluja ja tutustua kohteisiin. Nyt käyntikohteet tulivatkin mukavasti mieleen takavuosilta Taivalkoskella. Pahkakurussa olen useinkin käynyt laavulla. Valitettavasti en ole vielä viitsinyt kävellä muutamaa sataa metriä varsinaisille kallioille, en nytkään, koska satoi. Mutta makkaranpaistopaikkana Pahkakuru on oivallinen.
Ensimmäistä kertaa piipahdin myös Taivalvaaran juurella Kylmäperän lähteellä. Se on aivan tien vieressä, lähes huomaamattoman opasteen kohdalla. Lähteelle on rakennettu portaat ja siellä on opastaulu kertomassa paikasta. Ja aivan uskomattoman helposti tavoitettavissa.
Sitten muistin käyneeni joskus Korvuanjärvellä ja sielläkin pitäisi olla nuotiopaikka makkarahetkeä varten. Lähellä on lisäksi upea, pitkä järveen pistävä niemi: Hiisiniemi. Niemen kärki on uskomaton. Niemi kapenee pieneksi hiekkasärkäksi. Kartasta voi katsoa, että korkean niemen vieressä on vettä 23 metriä. Aikamoinen korkeusero kun harjun korkeuskin on parhaimmillaan kolmisenkymmentä metriä.
Saarijärven pohjoispuolella on Ölkky, pieni rotkojärvi, jonne johtaa jo rapistuneet pitkokset. Kallion laella ollut laavu on poltettu jo vuosia sitten, mutta kohde on edelleen upea.
Posiolla Livon rannat ovat tuttuja tuhansille kesävieraille, mutta järven länsipäässä on myös Kellinniemi. Siellä voi kahlata polvivedessä miltei keskelle Livojärveä. Kelliniemikin on kapea hiekkaluiru järvelle, mutta suloista hiekkarantaa on molemmin puolin. Sielläkin on hyväkuntoinen laavu tulipaikkoineen.
Naatikkavaara, Ruoppijärvi, Maa- ja Kalliohalsi, Portinloma, Valkeaisenvaaran rotko ja monet muut paikat ovat käymisen arvoisia. Kuusamosta ja Koillismaalta tunnetaan, jopa valtakunnallisesti: Oulanka, Kiutaköngäs, Livojärvi, Kitka, Riisitunturi, Pyhitys ja Soiperoinen, mutta ainakin paikkakuntalaisille tekisi hyvää tutustua myös näihin vähemmän tunnettuihin.
Luonto parantaa, luonto antaa voimaa. Koillismaalla luonto antaa myös poikkeuksellisen paljon nähtävää. Jääkausi on tehnyt korkeita ja mutkittelevia harjuja syvine suppineen ja tasaisia lettomaita. Ikiaikainen vuoristo on pyöristynyt korkeiksi vaaranhuipuiksi. Isoja ja pieniä järviä pilkahtelee esille siellä ja täällä. Koillismaalla ei tarvitse kuin katsoa ympärilleen ja voi löytää itsensä vaikka hauskasti mutkittelevan Naatikkajoen tai Kutinjoen varrelta.
Toivoisi, että näitä muitakin kohteita hieman pidettäisiin kunnossa. Jos kohteeseen ei ole merkittyä reittiä, ei sitä tarvitse tehdä, mutta esimerkiksi Taivalkosken Ölkyn pitkosrakenteet alkavat olla jo vaarallisessa kunnossa. Kun ne rakenteet on kerran tehty, niin pidetään ne kunnossa.
Ja tärkeintä. Ollaan ylpeitä luonnostamme, kuljetaan ja etsitään myös niitä vähemmän tunnettuja kohteita. Voi sinne myös sen tuttavan tai matkailijankin ohjata.