Joulukuusi, riisipuuro, jäälyhdyt pihamaalla, jouluaaton kihelmöivä tunnelma mummolassa, odotetut joululahjat ja jouluseimi perinteisine hahmoineen tulevat minulle joulumuistoista ensimmäisenä mieleen. Joulun aikaan mieli palaa kovin herkästi menneisiin jouluihin, erityisesti lapsuuden joulumuistoihin.
Menneestä muistetaan aina vain pieni osa, toisaalta hyvä niin. Monet arjen ja juhlan hetkistä painuvat nopeasti ikuisiksi ajoiksi unohduksiin. Voi kuinka helppoa on unohtaa asioita. Kaikkea ei edes halua muistaa. Kaikille joulu ei ole iloisten, kauniiden ja lämpöisten muistojen aikaa. Aikaisempien joulujen muistijälki voi viiltää syvältä ja tehdä kipeää.
Evankelista Luukkaan kirjoittamassa jouluevankeliumissa on kuvattuna muistot ensimmäisestä joulusta reilun 2000 vuoden takaa. Tai ainakin se, mitä ensimmäisestä joulusta on tahdottu muistaa ja tallettaa tuleville sukupolville. Luukkaan kuvaus ensimmäisen joulun tapahtumista on hämmentävän niukka ja pelkistetty tapahtumien koko maailmaa koskettavan valtavan merkityksen huomioiden.
Voisiko kuitenkin olla niin, että tiedämme ensimmäisestä joulusta aivan riittävästi? Ensimmäisen joulun tunnelmaa meidän on lopulta mahdotonta täysin tavoittaa. Olemme aina sidottuja omaan aikaamme ja omiin kokemuksiimme.
Ensimmäisen joulun muistoissa kaikki ei ole kaunista ja lempeää. Pyhä perhe joutuu maan mahtavien käskystä liikkeelle, vaikka nuori Maria on viimeisillään raskaana. Matka Nasaretista Betlehemiin oli raskas ja pitkä. Mutta kun käsky kävi, oli liikkeelle lähdettävä. Pyhälle perheelle ei ollut tilaa majapaikassa. On vallan kovaa ja suorastaan julmaa osoittaa synnyttävälle nuorelle tytölle paikka karjan asumuksesta heinien keskeltä. Ensimmäinen joulu ei ollut kiiltokuvajoulu koristeineen ja herkkuineen. Ensimmäisen joulun sanoma muutti kuitenkin koko maailmanhistorian. Ehkäpä juuri sen vuoksi aikaa mitataan ennen ja jälkeen Kristuksen syntymän.
Joulun juhla on syvimmiltään muistamista ja muistamisen uudelleen elämistä joulusta jouluun. Kristillisen uskon olemukseen kuuluvat muistaminen, muisteleminen ja muistojen uudelleen eläminen sydämessä. Arkisessa elämässä muistot muuttuvat toiminnaksi ja rakkauden teoiksi. Jokaisena jouluna ensimmäinen Betlehemin joulu tulee läsnä olevaksi todellisuudeksi. Ei olisi joulun juhlaa ilman ensimmäisen joulun muistamista. Joulun ilosanomassa Vapahtajan syntymästä ajan ja paikan rajat murtuvat täysin. Läsnä on samanaikaisesti mennyt, tämä hetki ja tulevaisuus. Jeesus on kertakaikkisesta syntynyt kerran Betlehemin tallissa. Jeesus syntyy uudelleen vuodesta vuoteen uskon todellisuudessa ja Jeesuksen syntymä antaa toivon ja luottamuksen tulevaisuuteen.
Joulu on monien ja monenlaisten muistojen aikaa. Jouluna saamme muistaa, että jouluyön pimeydessä Betlehemin tallin seimeen syntyy koko maailman Vapahtaja ja Pelastaja. Jouluna saamme muistaa, että taivaan Isä rakastaa koko maailmaa. Taivaan Isä rakastaa juuri sinua. Jouluna saamme muistaa, että ihmisen tehtävä on rakastaa ja rakentaa rauhaa.
Taivaan enkeleillä on meille sama yllättävä ja iloinen viesti kuin kerran ensimmäisenä jouluna Betlehemin kedon paimenille:
”Älkää pelätkö! Minä ilmoitan teille ilosanoman, suuren ilon koko kansalle. Tänään on teille Daavidin kaupungissa syntynyt Vapahtaja. Hän on Kristus, Herra. Tämä on merkkinä teille: te löydätte lapsen, joka makaa kapaloituna seimessä.”
Tahdon toivottaa kaikille rauhallista, levollista ja iloista Vapahtajan syntymäjuhlaa.
