"Ko­kei­le­pa nauttia pe­ru­noi­den kuo­ri­mi­ses­ta" – ilon tuoja Päivi Käkelä etsii ho­pea­reu­nuk­sia syn­kim­mis­tä­kin pil­vis­tä ja ajat­te­lee tie­toi­ses­ti toisin

Yksi ilon tuoja Päivi Käkelän elämän ohjenuorista on, että elämää ei voi säästää, vaan se pitää tuhlata. Siksi Käkelä on monessa mukana. Energiaa riittää, kun tietää rajansa.

Yksi Päivi Käkelän elämän ohjenuorista on, että viisas näkee enemmän maitokaupassa kuin tyhmä kierrettyään koko maailman. Siitä kumpuaa halu vaikuttaa ja panostaa lähiympäristön ja -yhteisön hyvinvointiin.
Yksi Päivi Käkelän elämän ohjenuorista on, että viisas näkee enemmän maitokaupassa kuin tyhmä kierrettyään koko maailman. Siitä kumpuaa halu vaikuttaa ja panostaa lähiympäristön ja -yhteisön hyvinvointiin.
Kuva: Kaisa Vänskä

Päästäkseen työvalmentaja ja kuntoutusohjaaja Päivi Käkelän työpöydän ääreen on kuljettava useammasta ovesta. Harmaahkoa avokonttoria on piristetty viherkasveilla ja erilaisilla henkilökohtaisilla muistoesineillä. Sermin kulmasta roikkuu mustalla nahkanauhalla kauniin symmetrinen sorkkaeläimen sarvi. Sen vieressä on punainen sydämenmuotoinen lappu, jossa on kannustava viesti hyvin tehdystä työstä.

– Päivistä keksisi paljon kehumista. Hän on sinnikäs asioiden edistäjä ja huono-osaisten auttaja, energinen ja positiviinen puuhanainen, joka keksii viikoittain jotain uutta kokeiltavaa tai edistettävää. Hänen iloisuutensa ja kekseliäisyytensä on kadehdittavaa. Työskentely hänen työparinaan Ksakki ry:llä on tuonut jaksamista ja energiaa omaan päivään ja työhön. Ilman häntä en olisi työssäni jaksanut, kertoo Käkelän työkaveri Annu Karjalainen.

Ilon tuoja -sarjaan vinkattu kuusamolainen herkistyy perustelut kuullessaan.

– Hyvältä tuntuu, ja hämmentävältä. Tuo on aika paljon sanottu yksittäisestä ihmisestä, Käkelä sanoo kyyneleitä silmistään pyyhkien.

Titteleitä Käkelällä on omien sanojensa mukaan ämpärillinen. Energiseksi puuhanaiseksi kuvattu Käkelä on koulutukseltaan yhteisöpedagogi ja työkykykoordinaattori. Kaupunginvaltuustossa Käkelä istuu jo toista kautta, ja työskentelee sen lisäksi Ksakki ry:ssä ja useammassa roolissa työväenyhdistyksessä. Vaikka titteli vaihtuu, nainen pysyy samana.

Käkelän mukaan esimerkiksi kaupunginvaltuutetun titteli voi olla joillekin iso asia ja tärkeilyn aihe. Titteli onkin tärkeä ja työ yhteisen hyvän eteen arvokasta. Työ itsessään kuitenkin koostuu arkisista asioista.

– Siinä liiallinen arvokkuus äkkiä ropisee, kun saa 800 sivua kokousmateriaalia luettavakseen ennen kokousta, Käkelä virnistää.

Puuhaa ja energiaa riittää, mutta Käkelän on pitänyt myös oppia kieltäytymään asioista ja pyytämään apua.

– Olen hyväksynyt oman rajallisuuteni. Äidiksi tuleminen ratkaisi vapaa-ajan ongelmat, ja sen myötä esimerkiksi vapaaehtoistyöt ovat suurelta osin jääneet. Olen myös sikäli poikkeava valtuutettu, että en myöskään istu lautakunnissa. Pitää ottaa elämä asia kerrallaan.

Niin elämässä kuin politiikassa Käkelä seuraa ohjenuoraa, jonka on antanut Dalai-Lama XIV. "Jos luulet olevasi liian pieni vaikuttamaan, kokeile nukkua samassa huoneessa hyttysen kanssa."

Käkelä tietää, että asiat eivät lähde etenemään, jos niille ei itse aktiivisesti tee jotain.

– Kaikessa mukana oleminen on minulle eräänlaista luovuutta. Nautin siitä, että saan toteuttaa itseäni. Kaikessa mitä teen, saan enemmän kuin annan.

Käkelä antaa paljon, koska välittää. Välittäminen tarkoittaa arkisia asioita. Se on ylimääräisen perunasalaatin tarjoamista lounaalla työkaverille, toisen huomioimista, halkotöissä auttamista. Välittämistä voi osoittaa laittamalla viestiä, soittamalla tai käymällä kylässä.

– Myös itsestään välittäminen on tärkeää. Minun on pitänyt pysähtyä miettimään ja rajaamaan elämääni. Tärkeintä itsensä suojelua on osata sanoa ei oikeissa kohdissa. Ja nukkua!

Välittäminen tarkoittaa vähemmän itsensä ruoskimista ja kovia tavoitteita ja enemmän armeliaisuutta ja asioita, jotka tuottavat iloa.

– Kirjaan jo viidettä vuotta ylös kivoja tavoitteita itselleni. Sellaisia, jotka tuottavat hyvää mieltä, mutta joiden toteutumattajääminen ei pahoita mieltä.

Niitä ovat esimerkiksi Päähkänäkalliolla vieraileminen kuluvan vuoden aikana, melontaretki, rakennekynsien laittaminen tai vapaa-ajan hotelliviikonloppu. Jos ne eivät toteudu, maailma ei siihen kaadu. Jos toteutuvat, Käkelä kirjoittaa ne hyvien asioiden listaansa kortille, jonka säilyttää muistoksi kuluneesta vuodesta.

– Kortteja on kiva katsoa myöhemmin ja muistella, mitä kaikkea on tullut tehtyä.

Halu auttaa ja vaikuttaa kumpuaa Käkelän omasta elämännälästä. Valtaosa elämästä on mennyt hyvin ja tähdet ovat olleet suotuisessa asennossa.

– Vaikka elämä välillä koettelee, yritän miettiä, mitä kokemuksesta voi oppia.

Aina se ei ole helppoa. Avioero oli tiukka paikka. Siskon kuolema kolme vuotta sitten vielä tiukempi ja hopeareunuksia oli vaikea löytää. Perhe ja ystävät olivat kuitenkin läsnä.

– Kaikki tarvitsevat hyviä tyyppejä ympärilleen. Minulla niitä on. Ei ole väliä olenko jaksanut hyvin vai huonosti, olen saanut apua kaikenlaisissa tilanteissa.

Paljon on kiinni myös asenteesta. "Kokeilepa nauttia perunankuorimisesta", ehdotti eräs vanha työkaveri Käkelälle. Ideana on, että opettelee tietoisesti ajattelemaan toisin asiasta, jonka tekeminen normaalisti närästää. Tarina on jäänyt Käkelälle mieleen.

– Kaikesta voi nauttia, jos vain haluaa. Kyse on siitä, mihin päättää keskittyä. Tuijotatko esimerkiksi harmaata taivasta harmistuneena vai ilahdutko siitä, että aurinko ja sininen taivas pilkahtavat näkyviin muutaman sekunnin ajaksi?

FAKTA

Ilon tuoja Päivi Käkelä

38-vuotias kuusamolainen.

Koulutukseltaan yhteisöpedagogi ja työkykykoordinaattori.

SDP:n kaupunginvaltuutettu, istuu toista kauttaan.

Perheeseen kuuluu ekaluokkalainen tyttö.

Harrastaa yhdistystoimintaa, halkotöitä ja kaikenlaista värkkäämistä ja tuunaamista.

"Elämää ei voi säästää, se pitää tuhlata. Se on ajatus, joka muistuu mieleen tasaisin väliajoin ja asettaa asiat perspektiiviin."
Päivi Käkelä
Ilon tuoja