Alakerta | Suvi Peltola / suvi.peltola@koillissanomat.fi
//////////Alakerraksi torstain lehteen!/////////////
Radiossa puhuivat ruuasta, tarkemmin sanottuna leipomisesta. Suosikkikanavani suosikkijuontajat heittivät huumorilla höystettyä juttuaan muun muassa siitä, millaisella leivonnaisella nainen hurmataan (arvostetun kokin mukaan se tapahtuu prinsessaleivoksella).
Keskustelu kumpuili eteenpäin vilkkaana, kunnes jossain vaiheessa toinen juontajista keksi luetella kieleemme viime vuosien aikana levinneitä vierasperäisiä ruokiin liittyviä sanoja. Hänen listansa pituus yllätti: macarons, cupcake, cookie, mudcake ja niin edelleen.
Vielä yllättävämpi oli kuitenkin kokin lausuma kommentti juontajan päätettyä listauksensa. Kokki muistutti, että kieli muuttuu koko ajan ja että hän uskoo suomalaisten puhuvan jotakin muuta kuin suomea ehkä jo sadan tai ainakin kahdensadan vuoden päästä.
Minua kommentti järkytti. Ettäkö jo vuonna 2114 Suomen virallinen kieli olisi suomen, ruotsin tai saamen sijaan jokin aivan muu, esimerkiksi englantia ja suomea sekoittava finglish tai ehkä puhdas englanti? Aivan utopistista, ajattelin.
Sitten ajattelin uudestaan, hieman pidemmälle. Mietin, millaista suomen kieli oli reilut sata vuotta taaksepäin, esimerkiksi vuonna 1849, jolloin nykyisin Kalevalana tunnettu teos ilmestyi. Jos mennään vielä muutama sata vuotta taaksepäin, suomi oli nykysuomalaisille lähes kuin vierasta kieltä.
Mikael Agricolan kirjoittamassa, Suomen ensimmäisenä kirjana pidettävässä Abckiriassa sanotaan muun muassa seuraavaa: ”Oppe nyt wanha ia noori, joilla ombi Sydhen toori. Jumalan keskyt ia mielen, iotca taidhat Somen kielen.”
Ajatus suomen kielen kuihtumisesta sattuu yhä sydämeen, mutta kielessä tapahtuvan muutoksen ymmärtäminen helpottaa tuskaani. Tärkeintä on, että suomi säilyy, muodossa tai toisessa. Omalla kielellä (ja sen murteilla!) on keskeinen sija niissä tapahtumissa, joiden ansiosta Suomesta tuli Suomi ja minusta minä.
Totta kai olisi helppoa, jos kaikkien seitsemän miljardin maapallon asukkaan äidinkieli olisi englanti. Olen kuitenkin varma, että se tekisi maailmasta helpon lisäski tylsän paikan. Menköön vaikka huomisen Kalevan päivän piikkiin, mutta en malta olla hehkuttamatta suomen kielen ihanuutta.
Cupcakeista ja macaronseista huolimatta.
Suvi Peltola