Mielen päällä pyörii usein monenmoisia ajatuksia. Niinpä ajattelin niitä tähän kirjoitella. Ehkäpä otsikoksi voisi sopia myös eikö olekin mielenkiintoista. Asia, josta olen ennenkin tainnut kirjoittaa, on nykymuoti. Viime viikolla, kun pakkasta oli lähes 20 astetta ja lisäksi tuuli, ei se ainakaan nuorisoa haitannut. Onhan pakkanen vieläkin jatkunut. Edelleen kuljettiin nilkat paljaina, avopäin ja avokäsin. Osalla oli takkikin auki. Selvästi kuitenkin näki, että osalla oli todella kylmä. Ei kai sitä voinut olla erilainen ja pakkautua kunnolla lämpimiin vaatteisiin.
Onneksi aina joitakin löytyy, jotka pukeutuvat kunnolla. Alakoululaiset lähes kaikki ovat kunnollisissa vaatteissa, mutta yläkoululaiset kulkevat usein muodikkaasti. Sekään ei haittaa, vaikka tiedossa ovat mahdolliset seuraamukset. Tuohon kun vielä lisää ne, jotka huristelevat mopoilla vähissä vaatteissa (nilkat lähes paljaat, collegehousut), niin miettii, mitenkä on terveys joskus vanhempana.
Nilkkojen suojaaminen kylmältä on tärkeää. Nilkkojen kylmettyminen / paleltuminen voi johtaa akillesjänteen tulehdukseen, mistä toipuminen voi kestää jopa kaksi vuotta. Erityisesti olen muistuttanut pukeutumisesta urheilevia nuoria. Eikä näin flunssaisena aikana ole muutenkaan hyvä kylmettää itseänsä.
Terveydellä on merkitystä moneen asiaan. Myös useammissa vetämissäni harjoituksissa olen saanut keskustella nuorten urheilijoiden kanssa erilaisista terveyteen liittyvistä asioista esim. penikkatauti, polvikivut, ryhti / keskivartalon lihaksisto, liikkuvuus. Aina olemme saaneet asioita hoidettua eteenpäin. Silloin mielestäni homma on hyvällä mallilla, kun nuori itse alkaa kysellä / keskustella asiasta. Pyrin aina löytämään asioihin jonkin ratkaisun. On se sitten siinä paikalla tehtävä harjoitus / liike tai opastus esim. hierojalle / fysioterapeutille menosta.
Liikuntaan liittyy myös seuraava ajatus. Nyt kun lunta on tullut aivan riittämiin, on voinut tehdä hyviä liikuntasuorituksia lumikolan ja - lapion kanssa. Ilmat ovat olleet kylmät ja itse en ainakaan ole lähtenyt hiihtoladulle. Sen sijan kiipesin katolle lunta pudottamaan. Tietenkin samalla oli mielessä jonkinlainen harjoitus. Kyllähän siinä mukavat treenit tulivat: 1h 45 min. keskisyke 124/ max. 144 ja 1h 30min. 131 / 148. Lumet putosivat ja ehkäpä kunto kohosi.
Tuollainen tekeminen on siitäkin hauskaa, että samalla näkee työnsä tulokset. Liikunta oli myös omalla tavalla mukana, kun vietimme tyttäreni ja kolmen sukulaisen kanssa joulua Garmisch-Partenkirchenissä. Jouluaaton laskettelu huipentui 8 kilometrin yhtämittaiseen laskuun, jossa loppuosa oli kuuluisaa maailman cup -rinnettä, Kandaharia. Rinteessä lasketaan myös tänä vuonna maailman cupin syöksykisoja. Olihan rinne jo tykitetty jäiseksi, jotta se kestää tulevat koitokset.
Joulupäivän liikunnan osuus suoritettiin laskettelemalla 2 500 - 28 00 metrin korkeudessa. Ohut ilma antoi kyllä merkkejä aina laskujen lopussa. Noille rinteille menimme ihan uudella Cable Carilla, johon mahtuu 120 henkeä. Pääteaseman Zugspitzenin korkeus on 2962 metriä, Saksan korkein kohta. Tämä Cable Car on kaikin puolin rikkonut teknisiä maailmanennätyksiä valmistuttuaan. Se oli ollut käytössä vasta reilun viikon.
Rinteisiin päästäksemme siirryimme toiseen cabiniin, jolla laskeuduimme alempana oleville rinteille. Olihan Zugspitzeniltä komeat näköalat yli jylhien vuorten niin Saksan kuin Itävallankin puolelle. No tuosta matkasta saisi ihan oma kunnollisen tarinan.
Matkan jälkeen oli hienoa olla mukana kaupungintalon pihalla pidetyssä Kuusamon 150 -juhlavuoden avauksessa. Tapahtuma oli ohjelmaltaan ja pituudeltaan sopivan mittainen. Eipä ole koskaan ennen kotikatuni ollut niin täynnä autoja. Senkin oli kiva piristys. Loppuun voisikin sanoa, että pitääköhän nyt mennä eteenpäin 150 lasissa. Ehkäpä näin tulee jollain tavalla käymään.