Parisen viikkoa sitten onnistuin ajamaan paikkaan, johon en olisi saanut ajaa. Yritin löytää Metsä Groupin Äänekosken uuden biotuotetehtaan pääporttia. Löysin portin ja sen takaa tiukan mutta ystävällisen vartijan, joka ihmetteli miten olin onnistunut ajamaan paikalle, jonne ei olisi pitänyt olla mitään pääsyä ilman lupaa.
Luvallisella asialla tosin olin, mutta auto olisi pitänyt jättää kauaksi portista parkkipaikalle. Onnistuin jotenkin pääsemään portista läpi isomman auton vanavedessä. No, ei siinä mitään, opas ohjasti takaisin oikeaan paikkaan. Sen jälkeen liityin parinkymmenen entisen ja nykyisenkin päätoimittajan joukkoon, joka oli saanut kutsun tutustua Suomen metsäteollisuuden historian suurimpaan investointiin.
Jo pääportilla pää oli mennä sekaisin kun tuijottelimme moneen suuntaan jatkuvaa rakennusten rypästä. Ja portilta näkyi vain osa valtavasta tehdasalueesta.
Kun Kuusamossakin on joskus vaadittu samantapaisen tehtaan ajamista paikkakunnalle, tehdaskierroksella kävi selväksi, miksi vastaanvanlaisen tehtaan sijoittuminen Koillisen ylängölle on melkoisen vaikeaa.
Äänekosken tehdas on nyt valmis. Tällä hetkellä se työntää valmista tavaraa täysin automatisoituun lastausrakennukseen havusellua kasan, jonka kuljettamiseen Vuosaaren satamaan tarvitaan 22 junavaunullista.
Ensi kevään aikana tuotanto saadaan täyteen vauhtiin. Silloin portista ajaa sisään joka päivä 240 täyttä rekkaa puulastissa. Lisäksi rautatietä pitkin tulee puuta 70 vaunua. Vuosittain tehdas nielee yhteensä 6,5 miljoonaa kuutiota puuta.
Samalla toisesta päästä lähtee maailmalle vientiin Vuosaaren sataman kautta 44 junavaunullista sellua. Kotimaan tarpeita varten portista lähtee päivittäin kolmekymmentä rekkaa sellulastissa.
Jo 240 rekan purkaminen päivittäin varastokasojen viereen on melkoinen saavutus. Lansseista kaukaisimmat ovat noin sadan kilometrin päässä tehtaalta. Jokaisella rekalla on tarkka sisäänajohetki odotusalueelle. Sen reunalla suureen valotauluun ilmestyy kulloinkin sisäänajovuorossa olevan auton rekisterinumero. Järjestelmä mahdollistaa sen, että ympäri vuorokauden tasainen rekkavirta onnistuu syöttämään tehdasta raaka-aineella.
Toisessa päässä tehdasta olevaan halliin mahtuu yhdentoista junavaunun letka, joka lastataan täyteen yhdenkään ihmiskäden koskematta. Näitä letkoja on Vuosaareen kaksi kertaa vuorokaudessa lähtevässä junassa tuplaten eli 22 vaunua. Junan pituus on noin neljäsataa metriä. Junan automaattilastaus kestää kuutisen tuntia. Saman verran kestää junan matka satama-alueelle.
Tehtaan kustannusarvio oli 1,2 miljardia ja siinä pysyttiin. Tehtaan oli määrä käynnistyä 15. elokuuta klo 6.00 aamulla. Kustannusarvio piti kutinsa. Aikataulu petti sen verran, että prosessin käynnistysnappia painettiin 15. elokuuta klo 5.53 eli seitsemän minuuttia ennen suunniteltua aikataulua, paljastivat projektijohtaja Timo Merikallio ja tehtaanjohtaja Camilla Wikström.
Kun päivän kuunteli tehtaan esittelyä, kävi selväksi ainakin se, että haaveilu tämäntapaisen ja ehkä vähän pienemmänkin vastaavan laitoksen sijoittumisesta alueelle, missä yksi tärkein tekijä, rautatie puuttuu, on täyttä utopiaa, valitettavasti.