Minä tiedän, että on Instagram. Tiedän, että sinne laitetaan kuvia. Muuta minä en siitä tiedäkään. Tiedän myös, että on Twitter. Tiedän, että sillä voi kommentoida. Muuta en tiedä siitäkään. Sitten minä vielä tiedän, että on hashtag eli risuaita. Siltä ei voi välttyä, sillä senhän näkee joka paikassa. Minä en vain ymmärrä, miksi ihmeessä sitä käytetään: mikä on sen merkitys. Tosin tuntuu, että eivät kyllä tiedä kaikki heistäkään, jotka sitä käyttävät. Varmaan voisin kaikki nämä asiat oppia, mutta minua ei kiinnosta. En tosin sano en koskaan, sillä meninhän sinne Facebookiinkin ja olen siellä varsin hyvin viihtynyt. Välillä varmaan liiankin hyvin. Lienee kuitenkin turha mainita, että kaikki nämä ovat pojilleni jokapäiväistä kauraa.
Kerran jo vaahtosin niistä youtube-videoista, joissa pelataan ja selitetään mitä pelataan. En ymmärrä. En ymmärrä kyllä sitäkään, että joku kuvaa sitä kun katsoo itseään peilistä tai kampaa tai meikkaa tai leikkaa kynsiä ja kertoo, että tässä on minun normaalipäiväni. Minulla ei ole mitään käsitystä siitä, kuka on Roni Back (en tiedä, kirjoitinko nimen oikein). Tiedän, että on Lakko. (Siis joo. Nyt vasta hokasin!) On siellä myös joku Jallu. Minulle se on kyllä jotakin aivan muuta.
Minä en kyllä myöskään tajua, mitä järkeä on kulkea talvipakkasilla matalavartisilla kengillä nilkat paljaina. Eikö siinä tule kylmä? Silloin aikanaan tosin oli todella tärkeää, että talvella ei ollut päässä pipoa. Näin jälkikäteen en keksi muuta selitystä kuin sen, että aamulla isolla vaivalla hienosti laitettu kiharainen permanenttitukka ei olisi enää näyttänyt samalta. Mutta eihän pojilla ollut permanenttia – vai oliko?
Tässä jokin aika sitten kauppoihin tuli Jari Sillanpää -kahvi. Huomasin sen heti ja mietin, että millehän se mahtaa maistua. Se vain oli niin kallis, etten tällaisena nuukailijana raskinut sitä ostaa.
Nähtävästi se ei ollut mennyt kaupaksi kuten oli suunniteltu, sillä aivan äskettäin se oli puoleen hintaan. Ostin paketin. Kahvi tuli juotua ja aloin katsoa pussia vähän tarkemmin. No olihan se hieno. Violetilla taustalla Siltsu niin komeana että. Otsalla hieno kukkotöyhtö ja paidan pari ylimmäistä nappia vähän puolihuolimattomasti auki. Tarkkaan mietitty parta ja katse suunnattuna johonkin kuka tietää minne.
Jo vuosikausia on tehty kauppakasseja tyhjistä kahvipusseista. Minähän innostuin: miten hienoja kasseja tästä tulisikaan! Näitä pitäisi vain ostaa muutama lisää, että voisi laitella Jarin kuvia vierekkäin. Niistähän voisi tehdä aivan toisenlaisen laukun, ihan vaikka yörientoja varten! Sen verran kuin minäkään missään käyn, mutta silti. Tai voisihan sen laittaa myyntiin johonkin Sillanpään fanisivuille, jos siitä joku siellä tykkäisi. Selitin ja suunnittelin sitä aamupalan yhteydessä ja esittelin tyhjää kahvipussia pojille. Katsokaa nyt miten hyvä siitä tulisi.
Nyt en oikein tiedä mitä ajatella. Jonkin aikaa suunnittelemistani seurattuaan poika kysyi: ”Ai onks toi Sillanpää joku kuuluisa?”