Suomen peruskoulujärjestelmä on yksi tuloksellisempia maailmassa. Siihen tutustutaan kaukaakin. Sitä on haalittu vientituotteeksi. Kansa- ja peruskoulujärjestelmä, alueellinen yliopistoverkko ja kat-tava hyvinvointijärjestelmä sisun rinnalla ovat taanneet Suomen nousun. Tänään Suomi on hyvin-vointivaltioiden eturintamassa yhtäläisine mahdollisuuksineen.
Kullakin yhteiskuntavaiheella on haasteensa. Suuri ero liittyy koulun ja kodin vastuisiin. Entisvan-haan kodin vastuulle kuuluneita asioita sysätään nyt hanakammin koululaitokselle. Opettajakunnasta on tulossa moniammattilaisia. Ihmisten välinpitämättömyys heijastuu lasten kasvatukseen ja kou-luinnokkuuteen. Yhteiskunnan arvot muuttuvat, minkä puitteissa jotkut tahot ovat niin monikulttuu-rillisia. Muutosten myötä kiusaaminen koulussa ja työpaikalla lisääntyvät. Kiusaaminen ei aiheudu vain koulusta. Siksi esillä olevalla koulukiusaamisen estämislailla ei vaikuteta ilmiön alkujuuriin. Siir-to toiseen kouluun voi ylläpitää kahnausta. Pikemminkin tarvittaisiin kotiolojen kasvatusohjelmaa sekä yhteiskunnallisten perusarvojen kunnioittamista. Sitä kautta haluttomuutta koulunkäyntiin voi-taisiin poistaa. ”Kansan kynttilät” kaipaavat myös jaksamisen kohentamista.
On velvollisuus hyödyntää yhteiskunnan tarjoamaa ilmaista perusopetusta. Opetushallituksen ty-könänsä tulisi keskittyä peruskoulun tasa-arvon sekä kodin ja koulun välisten yhteyksien vahvistami-seen. Julkinen kuva viestittää toista: nyt hössötetään sukupuolen häivyttämisestä. Kyllä pojat ovat poikia ja tytöt tyttöjä. Kevätjuhlassa hersyvä suvivirsi asetettiin hiljattain kyseenalaiseksi; oi niitä aatoksia. Kouluruoka ei kelpaa osalle oppilaista. Ennen sentään kirmaistiin joukolla koulupäivänä puolukan poimintaan. Aiheellisia ongelmia putkahtaa esille harva se päivä; sisäilmaongelmat, koulu-kyytien pituus, luokkien suuret koot jne.
Alue- ja koulukohtaisia eroja opetuksen ja toimintapuitteiden järjestämisessä esiintyy. Koulujen eriy-tyminen kiihtyy oppilaiden muutosten myötä. Syntyviä ongelmia ei ratkaista hetkessä. Seuraavassa esitettävät kehittämismahdollisuudet herättävät varmaan vastakaikua tai someriemua: 1) Voitaisiin harkita yhtenäisen koulupuvun käyttöä. Koulupuvut tasa-arvottaisivat kouluympäristöä paljon. 2) Kunnat ja yhteiskunta voisivat samoin vastata tietokonehankinnoista kaikille peruskoululaisille sekä oppikirjojen saatavuudesta toisten asteen ammatillisissa opinnoissa. Edellytykset tasa-arvoiseen opiskeluun ovat ensiarvoiset yhä nopeutuvassa tietokoneistuvassa yhteiskunnassa. 3) Kirjastopalve-lujen kattavampi kehittäminen digitaalisuuden suuntaan mahdollistaisi kunkin kehittämistä. 4) Nuo-rena työelämän harjoittelun aakkoset toisivat itsetuntoa, että osaanhan. Peruskoulun yläasteella täl-laista harjoittelua tulisi lisätä. 5) Kansainvälistymistarpeisiin ei laiteta liikaa painoa. Maailman tuulet ja kehitystrendit opettavat varttuvia. 6) Entä investoinnit seiniin nykyaikana. Jos jossakin aiotaan panostaa milj. euroja uuteen koulurakennukseen, tulisi ottaa oppia ja mallia ympäri Suomen virik-keellisistä rakennusratkaisuista. Lopuksi etäopiskelu mahdollistaa monien oppiaineiden opettamisen jo peruskoulussa ilman raskaiden seinien pystyttämistä pohjan perukoita myöten.
Onneksi Suomen koululaitos mahdollistaa sen, että nuoren omat taipumukset vaikuttavat kouluin-nokkuuteen enemmän kuin asuinpaikka.