Vuodenvaihteen kuumin puheenaihe. Ainakin mediassa ja kansanedustajien sähköposteissa.
Ihan aluksi totean, että positiivinen aktiivimalli olisi ollut parempi. Siis sellainen, että aktiivisuuden osoittaminen olisi nostanut peruspäivärahaa, työmarkkinatukea tai ansiosidonnaista tuon 4,65 %. Nythän aktiivisuuden osoittaminen estää tuon suuruisen päivärahan pudotuksen.
Mutta sellaista hallitus ei esittänyt. Luulen, että positiivinen kannustus olisi tuonut enemmän työllistymistä. Mahdollinen lisäkustannus olisi tullut valtiolle takaisin lisääntyvinä verotuloina.
Hyväksytty malli tuo työttömyyden alussa lisää kaksi korvauspäivää, siis peruspäivärahan saajille noin 65 euroa lisää ensimmäisenä työttömyyskuukautena. Jos on jäänyt ansiosidonnaiselle, lisäkorvaus on tietysti suurempi.
Jos työttömyys pitkittyy yli 65 arkipäivän, eikä työtön ole ”osoittanut lain tarkoittamaa aktiivisuutta”, työttömyyskorvaus pienenee seuraaviksi neljäksi kuukaudeksi tuon 4,65 %. Tulee ikään kuin yksi karenssipäivä jokaiselle kuukaudelle, rahassa peruspäiväraha putoaa noin 34 euroa per kuukausi.
Vertailun vuoksi todettakoon, että pienituloinen parturi-yrittäjä menettää tuon saman rahan, jos kuukaudessa tuleekin yksi asiakas tavallista vähemmän. Iso raha pienituloiselle kuin myös työttömälle.
Lain mukaisia aktiivisuuden osoituksia on 18 tunnin palkkatyö tai vastaava osallistuminen työvoimaviranomaisen järjestämiin työllistämistoimenpiteisiin, omaehtoiseen opiskeluun tai yrittämiseen. Sosiaali- ja terveysvaliokunta yritti saada esitystä käsitellessään mukaan myös osallistumisen vapaaehtoistyöhön. Tällä olisi ollut iso merkitys esimerkiksi urheiluseurojen toiminnalle. Ei mennyt lakinikkareiden seulasta läpi.
Lakiin sisältyy kuitenkin mahdollisuus, että valtioneuvosto voi asetuksella täsmentää, mitä kaikkea aktiivisuudeksi voidaan hyväksyä. Tietääkseni asetusta ei ole vielä annettu.
Eduskunnan perustuslakivaliokunta totesi omassa lausunnossaan, että perustuslaki ei sinänsä estä tietyn suuruista sosiaaliturvan pienentämistä, kun kyse ei kuitenkaan ole turvan poistamisesta. Sen sijaan perustuslakivaliokunta katsoi, että hyväksytty aktiivimalli saattaa asettaa ihmiset eri puolilla maata eriarvoiseen asemaan. Kaikkialla ei ole samalla tavalla löydettävissä lyhytaikaistakaan työtä.
Juuri tämän vuoksi valiokunta sorvasi ja eduskunta kokonaisuudessaan hyväksyi tiukan seurantalausuman. Jos aktiivisuuden osoittamisessa ilmenee alueellisia ongelmia tai esimerkiksi toimeentulotuen tarve lisääntyy, lakia on korjattava.
Työ- ja tasa-arvovaliokunta kiinnitti huomiota myös byrokratian lisääntymiseen. Kun työttömän päivärahan suuruus sen ensimmäisen työttömyysjakson jälkeen riippuu lain tarkoittamasta aktiivisuudesta, viranomaisen on tarkistettava onko aktiivisuus ollut ok. Ja jos aktiivisuustyöstä on tullut palkkaa, se pitää sovitella päivärahan kanssa. Suojaosa tietenkin huomioiden.
Luulenpa, että kaikki tämä ei tapahdu tietokoneella automaattisesti, vaan tarvitaan ihmistyötä.
Työ- ja tasa-arvovaliokunta huomautti, että tämä lisääntyvä byrokratia ei saa hidastaa päivärahanmaksua. Kun jo aiempi työttömyyslainsäädäntö tahtoo olla melko koukeroinen ja jo ennen aktiivimallia on niitä viivästyksiä tullut. Eikä vähävaraisen ihmisen talous kovin pitkiä viivästyksiä kestä.
Mikä lienee todellisuudessa tämän lain merkitys työllisyyteen? Työttömän kannalta tämä on selvä tiukennus. Ehkä lain paras viesti on kuitenkin se, että työhön kannattaa aina pyrkiä ja mennä, olipa työ kuinka lyhytaikaista tahansa. Mutta vaikea tätä kokonaisuutta on hyväksi kehua.