Taas menin halpaan. Klikkasin auki uutisen, joka otsikossa luvataan hätkähdyttävää, uskomatonta, järkyttävää, hämmästyttävää, sensaatiomaista tai vähintäänkin uutta ja kummallista tietoa. Ja tuloksena on kaikkea muuta.
Joka kerta päätän, että sai olla viimeinen kerta, kun sorrun taas avaamaan huuhaa-jutun. Sillä näin tekemällä lisään pökköä pesään, jonka voimin näitä keitoksia tehdään ja lämmitetään, ja varmistan, että kökköjutuista tule koskaan loppua.
Haastan nyt kaikki mukaan klikkijournalismin tappajaisiin. Heitetään yhdessä rapiat mullat koko umpimädälle genrelle. Tässäpä konstit, joilla pääsemme peijaisiin.
Jos otsikko houkuttaa katsomaan hätkähdyttävät, paljastavat, karmaisevat, hurmaavat, huikeat tai ihanat kuvat kaikkien tuntemasta julkkiksesta, älä klikkaa.
Jos sellaisia kuvia olisi, ne laitettaisiin varmuudella etusivulle. Klikin takaa paljastuu linkki jonkun tuiki tuntemattoman tai aikoja sitten unohdetun entisen suuruuden tai hänen kummin kaimansa somessa julkaisemaan suttuiseen kuvaan, josta on mahdotonta tunnistaa kohdetta. Mitään ylisanoja selittävää ei ole havaittavissa, vaikka kuvia tutkisi suurennuslasin kanssa.
Jos taas tarjolla on kaikkien aikojen paljastus, suurin yllätys tahi skandaalien skandaali, älä klikkaa.
Jos sellainen olisi tarjolla, se lukisi kissan kokoisin kirjaimin otsikoissa ja lööpeissä. Tästä hyvä esimerkki oli Ylen taannoinen hehkutus Panaman papereista. Viikkokausia rummutettiin hätkähdyttäviä paljastuksia veronkierron ja rötöstelyn merkeissä. Mitä saimme tietää? Keke Rosberg puuhailee Panamassa. Jopas oli uutinen, olimme äimän käkenä kaikki! Kekellä, Suomen kenties tunnetuimmalla veropakolaisella, on ollut bisneksiä Panamassa! Kauhistuksen kanahäkki!
Jos otsikossa luvataan ratkaisu johonkin ikiaikaiseen ongelmaan tai pulmaan, älä klikkaa.
Jos sellainen keksintö todella olisi tehty, sekä pulma että ratkaisu tungettaisiin otsikkoon, mahtui tai ei. Klikin takaa löytyy linkki jollekin epämääräiselle sivustolle, jossa tiedeyhteisön tai muiden asiantuntijatahojen vuosikymmeniä sitten hylkäämä menninkäinen kertoo ratkaisunsa ongelmaan, jota ei ole olemassa. Tai jos on, se on olematon. Miten poistat punaviinitahra valkoisesta pöytäliinasta? Et mitenkään. Tai ratkaisu on silminnähden väärä, mahdoton toteuttaa tai muutoin vain utopistinen, tyyliin Ratkaisu perustuu oletukseen, että kuluttajat käyttäytyvät rationaalisesti. No just.
Monesti meitä houkutellaan lukemaan kysymällä ”Uskoisitko jotakin?” Älä klikkaa.
Klikin takaa löytyy linkki jossakin muualla julkaistuun kolmen virkkeen mittaiseen juttuun, jossa esitetään kysymyksiä ja vastauksia, jotka ovat niin ilmeisiä, että taatusti uskoisit. Vastaus on juuri se, joka ensimmäisenä muljahtaa kenen tahansa mieleen. Ja asia joka tapauksessa mitätön.
”Oletko koskaan nähnyt vastaavaa?” antaa ymmärtää, ettet ole. Älä klikkaa.
Klikin alta paljastuvassa jutussa kerrotaan tai kuvataan tai linkitetään sellaisen asian äärelle, jonka olet nähnyt lukemattomia kertoja. Ja jos et ole, et haluasi nähdä nytkään. Voi myös olla, että kuva on niin epäselvä, ettet näe edelleenkään. Ja vaikka näkisitkin, asia ei voisi sinua vähempää kiinnostaa kuitenkaan.