Aleksis Kivi luo Seitsemän veljestä -romaanissaan terävän kuvan oman aikansa suomalaisesta yhteiskunnasta ja ennakoi samalla sen tulevia kehityslinjoja pitkälle eteenpäin.
Veljesten isä on myyttinen jättiläishahmo, edesmenneen aikakauden edustaja. Hänet löydetään korvesta kuolleena, rinta rinnan puukolla surmaamansa karhun kanssa. Pojilleen ukko jättää perintönä laajan, muinaisen kulon jäljiltä uhkeaksi kasvaneen metsän.
Opillisen sivistyksen veljekset torjuvat pikkusieluisen lukkarin kovissa otteissa ja kypsyvät muutenkin vastustamaan yhteiskunnallisia auktoriteetteja. He hylkäävät myös elämän perinteisessä kyläyhteisössä, kun naljailu ja riitely Toukolan poikien kanssa kehittyy väkivaltaiseksi vihanpidoksi.
Pako isän perintömaille, kaukaiseen Impivaaraan antaa kuitenkin veljeksille miltei ensi alkuun vihjeen siitä, että tämä ratkaisu ei ole kestävä, vaan ihminen luonnon tilassa on vailla turvaa. Tupa palaa maan tasalle jouluyönä ja veljekset joutuvat susilauman ahdistamina väliaikaisesti palaamaan erämaasta kotitaloonsa Jukolaan.
Impivaarassa veljekset saavat tietonsa maailmasta kuulopuheista ja rakentavat kokonaiskuvansa siitä lähinnä satunnaisten tarinoiden varaan. Yksi kotimaan kuvan rakentajista heille on silloin tällöin pirttiin pistäytyvä tarinankertoja Taula-Matti, joka lennättää kuulijoiden ajatukset eteläisestä Hämeestä aina kaukaiseen Kuusamoon saakka.
Rakennusaineksina veljesten korpifilosofiaan kuuluvat myös aistiharhat, kuten veli Simeonin pitkällisen juopottelun kirvoittama kertomus itsensä Saatanan isännöimästä saapasnahkatornista, josta avautuvat näkymät ihmissielun synkimpiin syvyyksiin.
Vasta kuoleman pelko Hiidenkivellä osoittaa Viertolan kartanon härkien ahdistamille veljeksille tien järjen hallitsemaan kulttuuriin ja yhteiskuntaan. Pakkotilanteessa he surmaavat härkälauman, josta kiivasluontoinen kartanonherra kuitenkin vaatii korvausta.
Tällöin veljekset havaitsevat olevansa itsekin lain suojaamia, ja mikä tärkeintä, huomaavat olevansa kykeneviä tekemään järkeenkäyvän sovinnon Viertolan herran kanssa, korvaamaan omalla työllään aiheuttamansa vahingon. Impivaaraan syntyy mittava kaski, jossa pian lainehtii maksuksi kelpaava vilja. Nyt on tie takaisin yhteiskuntaan veljeksille avoin. Omasta halustaan he saman tien hankkivat itselleen jopa opillisen kirjasivistyksen.
Sovinto vanhojen vihamiesten, Toukolan poikien ja seurakunnan lukkarin kanssa, tekee heistä yhteisönsä kantavia voimia, useimmista myös perheellisiä sukunsa jatkajia.
Nämä ajatukset vihan ja syntyneiden erimielisyyksien sovittamisesta sekä yhteiskunnan varallisuuden ja sen sivistyksen jatkuvasta laajentamisesta järkevien yksilöiden päätösten kautta eivät ole kaukana J.V. Snellmanin filosofisista käsityksistä. Ehkäpä juuri Ukko-Snellman on se lähde, josta Kivi ammensi jatkuvasti kestävät ajatuksensa modernista maailmasta?
JOUNI ALAVUOTUNKI