Kuusamolaisen elinkeinoelämän yksi tärkeimmistä, tässä yhteydessä voinee sanoa, puujaloista, Pölkky Oy viettää tällä viikolla juhlaa.
Vaikka sanonkin puujaloista, en missään nimessä tarkoita sanan varsinaista merkitystä, Pölkky on enemmänkin teräsjalka, siksi iso merkitys sillä on alueen taloudelle.
Joku voi vieläkin kuvitella, että Pölkky senkun sahaa ja myy puutavaraa, mutta se ei olekaan niin yksinkertaista kuin voisi asiaa tarkemmin tuntematon kuvitella.
90-luvun alussa sain hyvän kuvan, ettei homma olekaan aivan helppoa. Virranniemen Jouko soitti kerran ja kysyi, haluanko lähteä mukaan Englantiin katsomaan, minkälaista puutavaran myynti asiakkaille on.
Pölkylle ja Lontoon lähellä, Andoverissa toimivalle Ducal-huonekaluyritykselle oli syntynyt asiakassuhde, joka sisälsi muutakin kuin vain puutavaran laivaamista. Jouko ja tehtaan puun ostaja Tony Shafe olivat tavanneet useasti ja oli syntynyt ajatus, että olisi hyvä jos laajemminkin henkilökunta tapaisi.
Niin Pölkyn liikunnallisesta henkilökunnasta valikoitui joukko, joka lensi Englantiin pelaamaan jalkapalloa tehtaan omaa joukkuetta vastaan.
Andoverin tehtaalla sain ikimuistoisen oppitunnin, että Pölkyn sahalla ei tehdäkään ihan mitä tahansa lautaa, josta kootaan takapihalla koirankoppeja. Niitäkin Pölkyn tuotteista varmaan syntyy, mutta Andoverissa vanhassa kunniastaan tiukkaa huolta pitävässä huonekalutehtaassa tehdään muutakin.
Tehtaalla kävelin Tonyn, Joukon ja Kallungin Eeron perässä puuvarastoon. Tonylla oli käsissään joku mittari.
Tony iski mittarin päässä olevat tapit Kuusamosta tulleen lautapinon kylkeen. Näyttöön ilmestyi numeroita. Mittari oli laite, jonka varassa luottamus kuusamolaisen sahan ja englantilaisen huonekalutehtaan välillä oli syntynyt ja säilynyt.
Vempele oli kosteusmittari. Hataran muistikuvani mukaan puun kosteusprosentin piti olla jossain noin vähän yli kymmenen prosentin lukemissa.
Jos lukema on liian korkea, paketti lähtee armotta takaisin Kuusamoon. Nyt lukema näytti hyväksyttäviä kosteusprosentteja. Jouko ja Eero taisivat pyyhkiä hikeä otsalta kun tehtaan laadunvalvojatkin näyttivät hymyilevän.
Joskus oli kuulema mittarit näyttäneet muutakin, ja paketit tulleet takaisin. Tai muuten vain hylätty.
Reissussa kuulin oppitunnin puutavaran kosteusprosenteista. Kuusamosta lähtiessä tavaran kosteus pitää olla tietyissä prosenteissa. Rekkakyyti satamiin ja laivamatka on myös otettava huomioon, säistä ja vuodenajoista riippuen puu saattaa lisää kostua tai kuivua.
Joka tapauksessa Andoverissa ennen tuotantoon menoa kosteuden pitää olla tehtaan vaatimissa rajoissa.
Reissulla opin, että kuusamolaisen tiukkasyisen tukin sahaaminen on paljon muutakin kuin tukin pistämistä poikki ja pinoon.
Kun niskassa on vielä vanhan sukuyrityksen kunniakkaat perinteet jo kolmannessa polvessa, nostan hattua korkealle Pölkyn perustajille ja työn jatkajille, suomalaisista perheyhtiöistä vain 3-4 prosenttia pysyy samalla suvulla yli parin sukupolven. Pölkky kuuluu tähän kunniakkaaseen joukkoon.