Lapin ukko lähti heinäkuussa hellettä pakoon jäämeren rannalle. Helle tuli perässä. Pian Norjan pohjoisrannoillakin lampaat läähättivät ja jokikalat pakenivat syvempiin vesiin merelle. Lapin ukko ja arktiset norjalaiset eivät voineet kovin hyvin kesällä 2018.
Vanha rouva hakee kesällä kontrastia. Pohjoisen tundran täydellinen vastakohta on kasvillisuutta pursuava kukkelias siirtolapuutarha. Puutarhakin huokaa helteessä. Vanha rouva kastelee puutarhaa myös öisin. Salaa. Ryhmäpuutarhoilla on hellekausina enempi tai vähempi vedenvartijoita. Vanha rouva on toistuvasti pyytänyt huomion kiinnittämistä myös ylikansallisiin pohjavesikaappareihin. Se on kuulemma kotimaasta käsin liian vaikeaa hahmottaa.
Aamulla tumma Audi oli ilmestynyt kapean Mansikkatien leveimpään kohtaan. Seuraavalla viikolla sama Audi oli pysäköity samalle paikalle peräkärryn kanssa. Lesken mökillä alkaa uusi elämä. Äiti vainaan tytär puhkeaa kukkaan. Puutarha saa uutta ilmettä, kun nuoripari istuttaa horsman tilalle valkokukkaista, Suomessa jalostettua köynnösruusua. Pohjan tähteä.
Naapurin piha on ihan liki. Rajana on vain kitukasvuinen vadelmarivi, jota ei toisten naapurien mielestä koskaan hoideta riittävän hyvin. Nuoren parin onnea varjostaa naapurin istuttama luumupuu rajavadelmien sekaan. Se on vastoin puutarhan 50 lukulaisia sääntöjä: ”Rajalle ei saa istuttaa muita pensaita kuin vadelmaa eikä varsinkaan puita”. Luumupuusta vastuussa oleva naapuri on äänestänyt itsensä katselmustoimikuntaan, joten mitään ei ole tehtävissä. Ainakaan tämän sulan aikana. Laittomia toimenpiteitä lukuunottamatta. Kuten naapurin puun oksien leikkaamista. Niitä, jotka kaartuvat omalle puolelle. Ne kannattaa leikata syksyllä. Keväällä luumusta vuotaa mahla. Keväällä viattoman oksan leikkaamisen seurauksena saattaa kuolla koko puu. Jäljet johtavat epäilemättä sekätööreihin eli naapurin puutarhasaksiin.
Helteistä oli haittaa tuntureillakin. Ruotsin korkein kohta Kebnekaiserilla sulaa pois. Vanha hokema; ”Ruotsissa paistaa aina aurinko”, kääntyykin nyt yllättäen itseään ruotsalaisia vastaan.
Anteroa ei haittaa ruotsalaisten huolet. Se on omasta halustaan lähtenyt seikkailemaan tundralle ilman varmistelua ruuasta ja juomasta. Koko kesän se söi villiruokaa ja etääntyi läheisistään. Runoilija sai sen vihdoin houkuteltua takaisin sivistyksen pariin. Mutta se ei kotona Pellossakaan asettunut aloilleen, vaan juoksi metsään. Tukka hulmuten riistan perässä. Se sanoi isälle vannovansa luomuruuan nimeen ja vähentävänsä sitä kautta hiili-tassun-jälkeään. Isä on ymmällä pojan uusista tuulista, mutta luottaa uuden sukupolven rasavilleihin valintoihin. Antero on kesäriistassa kasvanut entisestään ja kehrää tyytyväisenä isän vieressä. Kaikki on päällisin puolin hyvin, vaikka isä kaipaa kalalle eikä voi enää luottaa pojan paluuseen outamailta.
Hellekesä Norjan tundralla muutti kaiken. Antero käänsi selkänsä teolliselle ruualle. Se kuuntelee ympäristöuutiset ja ravaa päivittäin lähimetsissä. Se kalastaa isän kanssa harjuksia ja haaveilee pohjoisen linnuston uusista sukupolvista. Se on selviytyjä, samanaikaisesti lempeä ja villi. Kun se palaa iltamyöhään metsästä, tuvasta kuuluu Tapion Reissumies ja kissa. Pekka puolestaan palaa Posiolle. Se näyttää kaikki hyvät puolensa ja niitä on paljon. Ruuti on sille kuin ilmaa. Pekka on nyt Posion kingi. Istuva härkä.