Kolumni

Ko­lum­ni: "Au­toi­lu on va­paut­ta" – Mitä tu­le­vai­suu­den kaarat syövät?

Saara Sippola
Saara Sippola
Kuva: Arkistokuva

Maailma on viimeiset pari tuhatta vuotta ollut melkoisen muutoksen kourissa. Ihminen on tonkinut ja kääntänyt maan pintaa ja ulottanut ahneen kouransa yhä syvemmälle. Lopulta löytyivät öljyesiintymät, nuo muinaisten saniaismetsien hautausmaat. Nyt maiden ja merien yllä lentävät lentokoneet ja kiidämme määränpäihimme öljyn johdannaisia nielevien metallikopperoiden sisällä.

Jos haluamme tarjota lastenlapsillemmekin mahdollisuuden elää tällä ainutlaatuisella pallolla, holtittoman kasvihuonekaasujen tupruttelun ilmakehään on loputtava. Monen asian on siten muututtava, ja yksi tärkeimmistä on useimpia meistä koskettava autoilu.

Autoilun tulevaisuuden suunta on yhteisöllisyys. Jo nyt suurimmissa kaupungeissa on toimivan julkisen liikenteen lisäksi tarjolla minuuttitaksallisia kaupunkikaaroja, jotka kuka tahansa voi poimia tienposkesta käyttöönsä. Ehkä tulevaisuudessa taloyhtiöilläkin on yhteisiä autoja.

Autojen määrä siis laskenee länsimaissa jo lähitulevaisuudessa. Kuitenkin, koska monissa kehittyvissä maissa autot ovat vasta yleistymässä, ei yhteisöllisyyden lisääminen yksinään riitä. Tulevaisuuden autot eivät voi kulkea saastuttavilla öljynosasilla, vaan bensa-asemien säiliöistä on jo aika pian löydyttävä jotakin muuta.

Saksan reissulla katselin junan ikkunasta loputtomiin jatkuvia rypsistä keltaisia peltoja ja mietin, miten paljon ruokaa pelloilta saadaankaan. Hämmästyin, kun matkakumppanini kertoikin kaikkien noiden peltojen sadon menevän jatkojalostukseen biopolttoaineeksi. Siis sen sijaan, että ruokaa tarjottaisiin nälkäisille ihmisille, tai edes eläimille, valutamme sen kotteroidemme tankkeihin, ja poltamme savuna ilmaan. Biopolttoaine ei voi olla pitkäaikainen ratkaisu polttoainekysymykseen.

Pikku hiljaa markkinoille on alkanut putkahdella polttomoottoriautojen haastajiksi myös sähköautoja. Niiden yleistymistä hidastaa kuitenkin tällä hetkellä korkea hankintahinta - uudesta Teslasta saa pulittaa vähintään sata tuhatlappusta. Tiesitkö, että Kuusamon ainoa kaikille avoin sähköauton latauspiste löytyy Rukan parkkihallista?

On myös mielenkiintoinen kysymys, miten sähköautojen tarvitsema sähkö tuotetaan. Vesivoimaa ei enää voi juuri lisätä, tuulivoima on vielä aika tehotonta ja uusien polttovoimaloiden avaaminen on vain ongelman siirtämistä. Ydinvoima taas on riskialtista ja monet maat ovatkin lähivuosina luopumassa voimaloistaan. Mahdollisia kehityssuuntia lienevät siis vain maalämpö ja aurinkovoima, joissa molemmissa toisaalta piilee rutkasti löytämättömiä mahdollisuuksia.

Olen nyt ollut ajokortin onnellinen omistaja aika lailla puoli vuotta. Olen ajellut kavereideni kanssa kesäiltana ja yrittänyt vuoden pimeimpänä aikana erottaa tien sankan lumipyryn läpi. Autoilu on vapautta, eikä häkistä luontoon vapautettu eläinkään kaivanne takaisin. En usko, että ihmiskunta olisi valmis luopumaan autoilusta ja vapaaehtoisesti sulkeutumaan takaisin häkkiin.

Olisi mielenkiintoista voida kurkistaa kristallipalloon ja nähdä, mitä tulevaisuuden teillä kulkee. Näkisinköhän aurinkopaneelit katoillaan huristelevia sähköautoja? ”Kun vaihtuu vuosituhat, toteutuu kaikki uhat”, lauloi Ultra Bra niihin aikoihin, kun minä synnyin. Ennustuksen ei ole pakko toteuttaa itseään.