Käsittämätöntä! Onko Suomessa tosiaankin 800 000 henkilöä, joita vaivaa migreeni eri hankaluusasteissaan? Masennuslääkkeitäkin syö noin 500 000 ihmistä. Lisäksi diabeetikkoja on 350 000 ja sydän- ja verisuonitauteja potevia on hurjat 1,5 miljoonaa. Meitähän on Suomen niemellä vaivaiset 5,5 miljoonaa asukasta, joista suuri osa on ruuhkautunut Etelä-Suomeen loppujen asustellessa väljemmin pohjoisessa. Ollaanko me kaikki ihan kipeitä?
Kelaston mukaan vuonna 2017 oli reseptinsaajia noin 3,8 miljoonaa. Pelottava luku! Paljon on sairautta, tapaturmia ja inhimillistä huolta. Pieneltä osin lukuja selittänee medikalisaatio, ilmiö, jossa lääketieteen nopea kehitys mahdollistaa aikaisemmin ns. ”tavallisina” pidettyjen asioiden siirtymistä lääketieteen piiriin. Kärjistäen se tarkoittaa esimerkiksi normaalin ikääntymisen merkkien poistamista kirurgisesti tai antioksidanttien popsimista vanhuutta vastaan.
Vuonna 2017 kirjoitettiin 48 902 290 reseptiä. Luvussa on mukana kelakorvattavat ja korvauksettomat reseptilääkkeet. Se tekee noin 13 reseptiä reseptinsaajaa kohti. Se on paljon ihmiselle ja vielä enemmän koko kansakunnalle. Jos jokainen resepti tulostettaisiin, valkoista peruskopiopaperia peräkkäisinä ja vierekkäisinä riittäisi kattamaan runsaat puolet Kuusamon maapinta-alasta.
Tilastot paalittavat miljoonien ihmisten vaiheet persoonattomaksi dataksi, jossa tunteita herättävät vain valtaiset luvut. Kuitenkin jokaisen kliinisen digireseptin kääntöpuolella on ihmisenoloinen tarinansa.
Pienen vauvan vanhemmat huokaavat helpotuksesta, kun itkevä nyytti nukahtaa. Korvakipu hellitti. Kaukana ovat ajat, jolloin lapsen korvaan puhallettiin lämmintä tupakan savua. Muutakaan ei ollut.
Oikealla lääkityksellä diabeetikko ja muu kroonikko saavat normaalin ja omanlaisensa elämän. Perheet saavat lisäaikaa rakkaidensa kanssa vuosia tai vuosikymmeniä, koska taudit pysyvät kurissa. Suvuissa sukupuolijakaumat ovat tasaisempia, kun miehetkin ikääntyvät. Moni mieshän katosi seisovilta jaloilta kirkkomaan multiin jo viisikymppisinä vielä 1970-luvulla. Saattoipa lapsella olla neljäkin biologista mummoa, mutta ei enää yhtään ukkia. Ollaan siis iloisia resepteistä - ja papoistamme!
Lääketieteen kehityksestä huolimatta jokaiselle ei reseptiä ole. Lohdun sanoja ei ollut ystäväni vanhemmille, jotka hautasivat viisitoistavuotiaan poikansa leukemian vuoksi vuosikymmeniä sitten. Monen elämä muuttui. Tänään saattaisi olla jo toisin.
Mitä mahtaakaan tuumia maailmaa kiertänyt, iäkäs setämies tuijottaessaan ikkunastaan peltoaukeita vaaran laella. Edessä on vain yksi matka. Jäljellä ovat vanhat konstit - sauna, terva ja viina. Hän istuu pimeässä, jotta luonto ulkona näyttäisi valoisammalta. Pimeästä katsoen hämäräkin on valoa - toivoa.
Keväisen YK:n raportin mukaan olemme tänä vuonna maailman onnellisin kansa.
Hurraa hyvinvointivaltio, verot ja 48 miljoonaa reseptiä!