”Kiitos”. ”Kyllä, kiitos”. ”Ole hyvä”. Nämä sanat ovat jokapäiväiseen elämään kuuluvia. Ne ovat ihmisten normaaleja ilmaisuja. Toteamme niitä totutusti. On luonnollista, että jätämme joskus kohteliaisuudet esittämättä, epähuomiossa tai muutoin.
Sain aiheen kirjoitelmaani, kun lehden lukija kiitti edellisestä kolumnistani. Se käsitteli Kuusamon julkisuuskuvaa. Kiitoksista välittyi tunne, mitä lukija oli kokenut. Toisinaan yksittäiset eleet, sanat tai tekemiset herkistävät. Kiitokset siivittävät hyvän tuntemiseen. Ilmaistut kiitokset koskettivat.
Sekä kannustavan että kritisoivan palautteen saaminen on tervetullutta. Palaute, kiitoksenkin muodossa, kehittää meitä. Olen saanut runsaasti palautetta Kuusamoon ajateltua biojalostamoa koskevasta kolumnista. Toiveita on välitetty vielä selkeämmästä viestinnästä. Minusta on kohteliasta odottaa luvattuja tuloksia eikä rientää ajan saaton edelle.
Tämän lehden palstoilla vaihdettiin äskettäin kuulumisia kohteliaista tavoista. Nuorten epäkohteliaita tapoja nostettiin esiin. Ovien avaaminen vanhemmille näyttää unohtuvan paikkakunnalla. Osa todisteli päinvastaista.
Kyllä suuremmissakin maalikylissä epäkohteliaisuuksia on havaittavissa joka päivä. Nuoremman polven tai naapuriedustajien käyttäytyminen on joissakin tapauksissa töykeämpää. Esimerkiksi kadulla saatetaan tulla vastaan kuin maailman omistajat eikä tilaa anneta. Havainnollistavia tapauksia olisi lukuisa joukko. Kyse on silti pienestä määrästä. Kaikilla on petraamisen varaa. Kohteliaisuuden opettelu jatkuu kaikkialle.
Hyvät tavat opitaan pienestä pitäen. Tapojen kunnioitus tulisi iskostaa perheissä ja aikanaan koulumaailmassa. Joku kysyy, miten kännyköiden hurinamaailmassa on enää aikaa sanoa edes ”hyvää päivää”. Opetushallituksessa luulisi olevan aikaa miettiä keinoja opetussuunnitelmien kehittämiseksi tapakunnioituksen osalta. Sitä ei kuvasta pohdiskelu siitä, voidaanko suvivirttä laulaa koulun päättäjäisissä kesän koittaessa. Tavallinen kansalainen vastaisi viipymättä.
Tuntuu siltä, että pieni vähemmistö olisi vaikuttamassa mesuamisellaan yhteiskunnan arvostettuihin toimintoihin. Yhteiskunnallinen ymmärrettävyys on murroksessa ja myllerryksessä. Hyvien tapojen noudattamisen muutokset liittyvät tähän kehitykseen.
Ylen eettereitäkin seuratessa syntyy joskus vaikutelma, että pienen joukon näkemykset olisivat enemmistön kanta. Yhteiskunnan luulisi opettavan yksilöitä tiettyihin normeihin ja käyttäytymiseen. Kansan hiljaisten soisi korottavan ääntään.
Elämän asenteet ovat muuttumassa. Kauppalehden 4.7.2018 pääkirjoituksen mukaan ”nuorten maksuhäiriöt ovat vakava aikapommi”. Lehti jatkoi ”kun luottotiedot ovat menneet, uhkaa se lisätä hällä väliä –asennetta myös muuhun elämään”. Toivottavasti hällä väliä –elämän asenne ei leviä kaikkialle yhteiskuntaamme. Onkohan aika noudattaa ja täsmentää konfutselaisuutta ”Kunnioita niitä, jotka ovat sinua viisaampia ja vanhempia”?