Pieniaivoinen, aivopesty, hirviö, umpisairas, häiriintynyt, älykkyysosamäärältään sama kuin kengännumeronsa, läski ja mörökölli. Tässä määritelmiä, joita eräs kirjoittaja käytti työkavereistaan julkisella verkkosivustolla. Kirjoitus sisälsi myös vahvaa tilitystä työpaikan ongelmista. Henkilökunnan kerrottiin olevan hirsipuunpartaalla. Kirjoittaja näki tilanteen työyhteisössä olevan kriittinen ja esiintyi sivuston lukijoille nimimerkillä.
Onko tällainen kirjoittelu oikein? Vastaus on, ei ole! Perustelun yksinkertaiselle vastaukselle voi löytää monestakin näkökulmasta.
Ensimmäisenä mieleeni tulee rikosoikeudellinen näkökulma. Rikoslain 24 luvun 9§:ssä kielletään kunnian loukkaaminen. Tunnusmerkistö täyttyy, kun toisesta levittää valheellista, vihjailevaa tai halventavaa tietoa. Edellä mainittu julkinen kirjoittelu täyttää varmasti tämän tunnusmerkistön.
Työyhteisön näkökulmasta kyse on puhtaasta työpaikkakiusaamisesta. Sosiaalisen median käyttö tai kritiikin kohdistaminen myös työnantajaan, ei tee kiusaamisesta yhtään hyväksyttävämpää. Kiusaamiseen työnantajan on reagoitava vahvasti työsuojelulain mukaisen huolenpitovelvoitteensa perusteella. Kiusaamista ei voi suvaita lainkaan. Kiusaaminen johtaa herkästi työsuhteen päättämiseen. Kiusaaja ei myöskään ansaitse paikkaa työyhteisönsä jäsenenä.
Hyvinvoiva työyhteisö tarvitsee avointa, rakentavaa ja kriittistäkin keskustelua. Keskustelun käyminen vaatii kuitenkin rohkeutta kyseenalaisia tarkoitusperiä omaavalta ihmiseltä. Ehkäpä siksi, ainakin teoriassa anonyymi, keskustelusivusto on houkutteleva vaihtoehto omien ajatusten esittämiseen. Vaikka keskustelusivuston sisältö kokonaisuudessaan voi olla laadultaan loukkaavaa, perätöntä ja tarkoitushakuista, se ei luo yksittäiselle kirjoittajalle oikeutta satuttaa ketään. En usko, että kukaan on niin ajattelematon, että satuttaa vahingossa, luullen kirjoittamisensa olevan vain uudenlaisen keskustelukulttuurin mukaista kritiikkiä. Kiusaajan tarkoitus on aina vahingoittaa. Vahingoittaminen ei ole oikein.
Moraalin näkökulmasta ei varmaankaan ole epäselvää, etteikö tällainen kirjoittelu olisi tuomittavaa. Mielestäni merkittävämpi kysymys on, miten pitäisi suhtautua siihen suureen hiljaiseen joukkoon, joka kyllä pitää keskustelupalstojen seuraamisesta muttei reagoi kunniaa loukkaavaan ja moraalisesti arveluttavaan kiusaamiseen millään tavalla? Immanuel Kant sanoin aikoinaan: ”Moraalittomina aikoina vaarallisimpia ovat ne, jotka ovat hiljaa.”
Voisiko meistä itse kukin meistä ottaa tästä haasteen vastaan? Mitäpä jos yhdessä osoittaisimme oikean ja väärän rajat niille, joilta ne ovat pahan kerran hämärtyneet. Minä ainakin lupaan tehdä niin meidän työyhteisössä.